Paluu viime kesän esikasvatettaviin: leijonankita, valkosääkukka ja nurmikohokki

Palataan jälleen viime keväänä esikasvattamiini kasveihin ja miten niiden kasvukausi jatkui esikasvatuksen jälkeen. Koska maaliskuu kolkuttaa ihan nurkan takana (ihanaa, pimeimpään ja ankeimpaan talveen on taas mahdollisimman pitkä aika! 🥰 ), tänään valokeilassa ovat leijonankita ja valkosääkukka, joiden esikasvatuksen aloitin maaliskuun alkupuolella. Ja nurmikohokki, jonka esikasvatuksen aloitin näihin aikoihin helmikuun lopulla.

Olen kirjoittanut viime keväänä postauksen omista esikasvatustavoistani, joihin voi tutustua tästä. Näillä samoilla toimintatavoilla olen jatkanut myös tänä keväänä ja ovat osoittautuneet edelleen toimiviksi. Toki eivät kaikkien lajikkeiden kohdalla, sitten sovelletaan. 😅 Tämän postauksen lajikkeiden kohdalla tein myös pientä säätöä. Leijonankitojen kohdalla perusohjeiden lisäksi tein latvonnan ja panostin tuentaan. Ja valkosääkukan kohdalla piti kiinnittää erityistä huomiota kasteluun. Mutta noin pääsääntöisesti etenen ”peruskaavani” mukaan ja sitten sovellan, jos taimien kunto vaikuttaa vaativan toimenpiteitä. 😊

Leijonankita

Ihanat leijonankidat! 🩷🤍 Esikasvatin viime keväänä kolmea eri leijonankitalajiketta: valkoinen ”Madame Butterfly Ivory” sekä valko-vaaleanpunaiset ”Costa Silver” ja ”Legend Light Pink”. Näistä kaksi ensin mainittua jatkaa myös tulevana kesänä puutarhassa. Tilasin viime kevään siemenet Kukkatarhureilta, niin myös tänä keväänä osan siemenistä. Kukkatarhureiden valikoimasta ”Legend Light Pinkin” korvaa tänä keväänä ”Doubleshot Appleblossom”.

Leijonankitojen esikasvatus oli helppoa, ne itivät nopeasti ja olivat valmiita koulittaviksi jo vajaa kuukausi kylvöstä. Kasvu eteni tasaisesti ja latvonnan tein leijonankidan taimille siinä vaiheessa, kun niissä oli kolme kasvulehteä. Latvonnan seurauksena varret lähtivät mukavasti haaroittumaan eli latvonta kannattaa ehdottomasti tehdä.

Entäpä sitten kasvukausi? Se oli pitkä ja runsas. 🥰 Leijonankidat aloittivat kukintansa käytännössä heti kesäkuun alussa ja viimeiset kukat kukkivat talvipakkasilla. Toki runsain kukinta ajoittui heinäkuulle, mutta se ei missään vaiheessa loppunut kokonaan. Olisin varmaan voinut poimia kukkia suruttomammin, tällä olisin ilmeisesti voinut vaikuttaa kukinnan runsauteen. Ehkä ensi kesänä poimin enemmän näitä kaunokaisia.

Leijonankidat olivat siis kaikin tavoin aivan ihania: helppoja esikasvatettavia ja kukinta kestää pitkään. Ne tekevät siis ehdottomasti paluun puutarhaan ensi kesänä. Ja tällä kertaa lajikkeita on tulossa kolmen sijaan seitsemän! 🫣😅 Tilasin Kukkatarhureiden lisäksi siemeniä Therapy of Flowersilta, saa nähdä, onko siemenissä ja niiden itävyydessä eroja.

Aloitan leijonankitojen esikasvatuksen jälleen maaliskuun alkupuolella. Viime kesänä kukinta alkoi tällä esikasvatusajalla heti kesäkuun alussa. Viime kesänä kaikki leijonankidat olivat samassa istutusaltaassa, mutta nyt lajikkeita on sen verran paljon, että osa päätyy ehkä isommalle istutusalueelle. Saa nähdä, millaiseksi istutussuunnitelma kehittyy. 😊

Valkosääkukka

Esikasvatin valkosääkukkaa viime keväänä jo toista kertaa. Ja molemmilla kerroilla se osoittautui hieman harmaita hiuksia tuottavaksi esikasvatettavaksi. Siemenet itivät melko nopeasti, mutta ensimmäinen haaste oli taimien ”makoilu” pitkin poikin. Taimien lehdet kasvavat jotenkin nopeasti isoiksi eivätkä siten jaksa pysyä kovin hyvin pystyssä.

Esikasvatuskauden loppua kohti valkosääkukan taimista suurin osa alkoi voida huonosti. Niiden lehdet alkoivat käpristyä ja ruskistua ja jouduin heittämään useita taimia roskiin. Osasta poistin huonot lehdet ja vaihdoin taimille uuden setin kylvö- ja taimimultaa. Tämä toimenpide auttoi ja taimien huonon kunnon syyksi paljastui liikakastelu. Ennen ulosistutusta olin sitten tosi tarkkana kastelun kanssa, etten kastellut liikaa. Ja näin sain muutaman taimen istutettua ulos.

Istutin kaikki valkosääkukan taimet ruukkuun. Ne pärjäsivät ruukussa paljon paremmin kuin moni muu esikasvatettu taimi, vaikka hoito oli kaikilla yhtä huonoa. 😅 Eli ulkona vesisateet eivät enää valkosääkukkaa haitanneet, vain sisätiloissa veden kanssa piti olla tarkkana.

Vaikka esikasvatus oli haastavaa, kaunis kukinta palkitsi lopulta. 🥰 En muista enää tarkalleen, kauanko kukinta kesti, sillä kuvia ei ole enää heinäkuun jälkeen. Ehkäpä huono ruukkujen hoitoni koitui valkosääkukankin kohtaloksi ennen aikojaan eli en osaa sanoa, kauanko kukinta olisi kestänyt maassa tai paremmalla ruukkujen hoidolla.

Ensi kesänä valkosääkukka pitää taukoa puutarhasta. Minulla on niin paljon esikasvatettavia lajikkeita, että tällainen haastavampi esikasvatettava oli helppo jättää tällä kertaa väliin. Mutta pidän kyllä kovasti valkosääkukasta, joten uskon, että valkosääkukka saattaa tehdä paluun jo kesällä 2026. 😊

Nurmikohokki

Viime kevään ainoa esikasvatettava perenna oli nurmikohokki. Ja sekin oli vahinko, sillä tarkoituksenani oli kasvattaa ainoastaan kesäkukkia. 😅

Nurmikohokin esikasvatus oli melkolailla suoraviivaista: siemenet itivät hyvin ja taimet kasvoivat hyvän kokoisiksi. Tosin ihan esikasvatuskauden lopulla osa taimista vain nyykähti, en edelleenkään tiedä syytä. Mutta onneksi muutama taimi säilyi ja sain ne istutettua ulos.

Istutin taimet puolivarjoisaan paikkaan ja ne lähtivät hyvin kasvuun. Nurmikohokin kuvaaminen oli hieman haastavaa puuhaa, joten kuvia ei valitettavasti ole kovin paljon viime kesältä kertynyt. Mutta ainakin kesä-heinäkuussa kasvi on kukkinut ihan todistetusti, mahdollisesti myöhemminkin.

Vaikka valkosääkukan ja nurmikohokin kanssa koettiinkin hieman haasteita, kaikki kasvit selvisivät ulos asti ja myös kasvukausi sujui mukavasti. Erityisesti tietenkin leijonankidoilla, joiden kanssa kaikki sujui hyvin. Eli vielä uudelleen: ihanat leijonankidat! 🤍🩷