Istutettu perenna vai rikkaruoho – siinäpä pulma

Vaikka tähän aikaan vuodesta päällimmäisenä on ilo heräävästä puutarhasta ja mullasta nousevista kukista, mieleen hiipivät myös puutarhan kutsumattomat vieraat. Kuten rikkaruohot. Rikkaruohoksi voidaan ilmeisesti kutsua niin sinne itsestään eksynyttä kasvia kuin liian laajalle levinnyttä perennaakin. Siis kaikkia niitä kasveja, joiden ei toivo kasvavan juuri siinä, missä ne kasvavat.

Keväällä näkyvillä on monenlaisia kasvien alkuja ja uuden puutarhakauden tarmossaan sitä olisi valmis kunnon rikkaruohotalkoisiin. Mutta entä ellei tunnista kaikkea, mikä mullasta nousee? Mistä voi tietää, onko mullasta nouseva uusi tulokas hartaudella odotettu, istutettu taimi vai tuhottava rikkaruoho?

Helpointa on silloin, kun uudet alut nousevat suoraan istutetun taimen kohdalta. Etenkin jos taimi on jäänyt talventörröttäjäksi ja leikatut, kuivuneet varret ovat vielä näkyvillä, uudet alut on helppo tunnistaa.

Joillain kasveilla on myös alusta saakka hyvin tunnistettavat lehdet. Esim. kärsämön lehdet ovat heti alusta tunnistettavat, joten vaikka ei muistaisi tarkkaa istutuskohtaa, lehdet kyllä tunnistaa.

Mutta sitten tullaan epävarmuualueelle. Jokin kasvi alkaa nousta kohdasta, missä muistaa varmasti olevan jokin istutettu taimi. Mutta onko kyseessä istutettu taimi vai rikkaruoho, joka kannattaisi tuhota alkuunsa?

Käytän kahta erilaista apukeinoa. Ensimmäinen on kasvintunnistusappi. Käytän kasvintunnistusappia ”PictureThis”. Tämä on maksullinen appi, maksu menee muistaakseni kerran vuodessa. Aikoinaan valitsin tämän jonkun suosituksesta ja olen ollut ihan tyytyväinen. Tosin näitä pieniä kasvin alkuja se ei ole paras mahdollinen tunnistamaan, paremmin osuu oikeaan, kun kasvi on pidemmällä kasvussaan.

Toinen keinoni on tutkailla viime kesän valokuvia ja katsastaa, mitä missäkin paikassa on kasvanut. Tämä ei toki tuota varmaa tulosta, mutta ainakin antaa osviittaa siitä, voisiko kyseessä olla jokin perenna. Silloin on viisaampi jättää kasvi kasvamaan ettei vahingossa tuhoa perennoja.

Olisi tietenkin tosi fiksua tehdä listat niistä kasveista, joita on puutarhaansa istuttanut. Ensimmäisenä kesänä aloin tehdä ihan Exceliä siitä, mitä olen mihinkin istuttanut. Mutta tällä hetkellä Excelini laahaa pahasti jäljessä. 😀 Ja kokonaan Excelistäni puuttuvat siemenet, joita olen ripotellut maahan syksyllä. Taisin istuttaa jotain orvokkia ja sirosudenporkkanaa… Niin ja ihan varmasti rohtosormustinkukkaa. Mutta tunnistanko niistä mitään, jos kasvu alkaakin näkyä? Tuskin. 😀

Haastetta tunnistamiseen tuo myös se, että osa kasveista nousee vasta myöhemmin kesällä mullasta. Esim. viime kesänä olin varma, että jalokelloni olivat kuolleet talven aikana, sillä kesä oli jo pitkällä ja niistä ei näkynyt jälkeäkään. Mutta niin vain nousivat jalokellotkin ja kukkivat kauniisti elokuun alusta lähtien.

Haaste on kuitenkin siinä, että saattaa muistaa, missä jalokellon pitäisi kasvaa. Nyt siinä kasvaa jotain. Tässä vaiheessa vuotta kasvi on todennäköisesti jokin rikkakasvi, sillä nyt jo tiedän, että jalokelloa ei vielä näy. Mutta milloinkas se viime vuonna alkoi näkymään… 🤔 En todellakaan muista.

Osan rikkaruohoista olen jo oppinut tunnistamaan. Ne on tosi näppärä kaivaa tässä vaiheessa vuotta pois, kun maa alkaa olla suht kuiva monessa kohtaa. Myös syvälle kaivautuneet juuret saa paremmin irti.

Tein viime keväänä ison työn kaivamalla ylös yhden vuohenjuurikasvuston, joka oli edellisten asukkaiden aikana saanut rehottaa vapaana todennäköisesti vuosia. Seurasin juuria todella syvälle ja vaikka toki tuon vihulaisen juuria sinne syvälle myös jäi, kasvusto ei lähtenyt rehottamaan koko kesänä. Tänä keväänä näkyvillä on muutamia lehdenalkuja. Nyt en enää voi kaivaa samalla tavalla koko kasvustoa ylös, koska samalla paikalla kasvaa nyt enemmän perennoja. Mutta josko pintapuolisemmalla nyppimisellä saisi taas kasvun tyrehtymään alkuunsa.

Kun puutarha alkaa olla täynnä perennoja ja kukkasipuleita, rikkaruohon juurien syvältä kaivaminen muuttuu toki hankalammaksi. Pitää olla varovainen, että ei vahingoita toivottujen kasvien juuristoa. Nähdäkseni ainoa keino tässä tilanteessa on säntillinen käsin nyppiminen, riittävän usein.

Mitään kemiallista torjunta-ainetta en myöskään uskalla rikkaruohoille käyttää, sillä useimmat tuhoavat ympäriltä myös perennat. Ja tuskin ovat hyväksi puutarhan pörriäisillekään.

Aion tosin selvittää, voiko nurmikon sammalsyöppöä käyttää tarvittaessa keuhkosammalen torjuntaan. Luin tällaisen ohjeen netistä , jonka mukaan sammalsyöppöä voisi laittaa sammalen päälle eikä tekstissä ollut mainintaa muiden kasvien kärsimisestä. Pitää ehkä tehdä testi paikassa, missä on sekä keuhkosammalta että jokin rikkaruoho, joka saakin kärsiä sammalsyöpöstä. 😀

Tein itselleni pyhän lupauksen keskellä talvikelejä: ensi kesänä pidän rikkaruohot paremmin kurissa. Tässä vaiheessa vuotta tuohon lupaukseen on helppo uskoa, sillä niin istutetut kasvit kuin rikkaruohotkin näkyvät erittäin selvästi. Heinä-elokuussa peli alkaa olla menetetty, sillä silloin kasvusto on niin rehevää, että rikkakasveja on välillä mahdoton nähdä. Ja toisaalta, haittaavatko ne sitten niin paljon, ellei niitä edes näe. 😀

Kyllä ne taitavat haitata. Osa rikkakasveista kasvattaa näkymättömiä juuristoja, jotka voivat pahimmillaan viedä elintilaa niiltä rakkailta kasveilta. Siksi hommaan pitää vaan varata aikaa, vaikka se ei kovin mieluisaa olekaan. Toki on niitäkin rikkakasveja, jotka siementävät, mutta ovat hyvin heppoisesti maassa kiinni ja helppo irrottaa. Ne ovat kai lähinnä esteettinen haitta.

Mutta koska vielä en erota edes sitä, mikä rikkakasvi on ”must destroy”-osastossa, mikä siellä esteettisen haitan puolella, niin parempi pyrkiä eroon mahdollisimman monesta. 😀 Ehkä sitä puutarhavuosien kertyessä oppii tunnistamaan niin viheliäisimmät rikkakasvit kuin rakkaimpien perennojensa alut. Nyt tunnen rikkakasveista vuohenputken ja nokkosen. 😅

Mikä on teidän paras keinonne rikkakasvien kurissa pitämiseksi? Milloin on mielestänne kauden tärkein hetki torjuntaoperaatioissa?