Esikasvatus,  Kasvini

Esikasvatuskauden päätös

Säät ovat olleet todella lämpimät ja esikasvatetut taimet ovat nyt ulkona! 🥳 Esikasvatuskauden loppu oli vähän takkuinen, sillä pääosan huomiostani veivät ulkopuuhat ja etenkin ulkona kukintansa aloittaneet kasvit. Esikasvatettuja taimia kastelin, kun muistin. 🫣 Mutta noin viikon kestäneen karaisun kautta taimet päätyivät jo toukokuussa ulos, sillä nythän on kesä!

Enkelinkukan taimet ehtivät jo kukkimaankin sisällä

Aloitin karaisun siinä vaiheessa, kun sääennusteet lupailivat yli + 10 asteen päivälämpötiloja Helsinkiin. Lämpötila pysyi melko vakiona koko karaisun ajan, joten taimien voinnissa ei näkynyt mainittavaa vaihtelua päivien välillä. Hyvin tuntuivat pärjäävän ulkona koko ajan. 😊

Pidin ensimmäisenä päivänä taimia ulkona puoli tuntia, seuraavana tunnin ja sitä seuraavana kaksi tuntia. Lähdin noudattamaan netistä löytämääni ohjetta, että karaisuaika olisi hyvä tuplata aina verrattuna edelliseen päivään. Neljäntenä päivänä taimet kuitenkin ulkoilivat jo lähes koko päivän, sillä ne tuntuivat kestävän karaisua hyvin.

Taimet ulkoilemassa

Ennen karaisun aloittamista uppokastelin kaikki taimeni, jotta niillä olisi hyvä nestejännitys ulos vietäessä ja sen avulla ne kestäisivät paremmin olosuhteiden muutoksesta seuraavan stressin. Tein saman ennen pysyvää ulos viemistä, jotta ne kestävät paremmin ensimmäisen yönsä ulkona. Välissä kastelin normaalisti alakautta taimilannoitevedellä. Olen oppinut jotain viime keväästä, jolloin taisin aloittaa karaisun miettimättä yhtään sitä, miten saisin taimet kestämään karaisun tuottaman tuskan…🫣

Etenkin isommaksi kasvaneet taimet alkoivat kuivua todella nopeasti esikasvatuskauden loppua kohti. Huomasin, että uppokastelu paransi taimien vointia selvästi enemmän kuin altakastelu.

Viime keväänä kasvatin taimet pohjoisikkunalla, jolloin niiden valonsaanti oli paljon tätä kevättä heikompaa. Enkä todellakaan lannoittanut niitä mitenkään. Tuloksena oli hontelot taimet, jotka eivät tahtoneet kestää karaisua ollenkaan. Ne makasivat pitkin pituuttaan jokaisen karaisukerran jälkeen. Sisällä ne kyllä virkosivat, mutta sama nyykähtäminen tapahtui jokaisena karaisupäivänä. Lopulta vain istutin taimet ulos, vaikka tosissani pelkäsin, että ne eivät siellä kestäisi. Mutta jotenkin taimeni silti lähtivät kasvamaan ja lopulta myös kukkimaan. Mutta sanotaan näin, että tänä keväänä minulla on paljon suurempi luottamus siihen, että taimeni kestävät hyvin ulos istuttamisen. 😊

Viime kevään taimet olivat näin hentoisia, joten ei ihme, että ne eivät oikein kestäneet karaisun rasituksia

Odotan myös paljon aikaisempaa kukintaa kuin viime kesänä. Daalioista ”Karma Marten Swaan” aloitti kukintansa kesäkuussa ja kesäleimut heinäkuussa. Kaikkien muiden kukintaa saikin sitten odottaa elokuulle.

Tänä vuonna enkelinkukkaan on ilmestynyt jo useampi kukinto. Nuppuja on niin sinivarjossa, leijonankidassa kuin tähtisilmässäkin. Ja tietenkin enkelinkukassa. Varmaankaan kukinta ei ihan heti ulosistutuksesta lähde, mutta ainakin noiden lajikkeiden kukinnan voi olettaa alkavan viimeistään kesäkuussa.

Sinivarjon taimessa on selkeitä nuppuja

Esikasvatuskauden lopuksi voisin kirjoittaa pari sanaa jokaisesta esikasvattamastani kasvista ja miten taimet voivat tällä hetkellä.

Tähtisilmä, sinivarjo ja enkelinkukka

Ensimmäisenä esikasvatukseen laitetut lajikkeet. Esikasvatuksen aloittamisesta jo yli kolme kuukautta. Tähtisilmät ovat kasvaneet valtavaan mittaan ja kasvattelivat pitkään vain lehtiä. Tällä hetkellä kuitenkin yhdessä taimessa on kukan nuppuja.

Myös sinivarjossa ja enkelinkukassa on nuppuja. Enkelinkukka on kukkinutkin jo sisällä. Taimet voivat hyvin.

Nurmikohokki

Voi pitkään hyvin, mutta ihan esikasvatuskauden lopulla nyykähti. Tällä hetkellä taimista vain kolme voi hyvin, kolme sinnittelee henkitoreissaan. En ole keksinyt mitään järkevää syytä tälle nyykähtämiselle. Ehkä esikasvatuskausi vain venyi liian pitkäksi (3 kk). Onneksi kyseessä on perenna, joten voi lähteä leviämään ihan noiden kolmen hyvinvoivan taimen voimalla.

Hyvinvoivat nurmikohokin taimet

Valkosääkukka ja leijonankidat

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että valkosääkukan taimeni voivat huonosti ja jouduin heittämään muutaman taimen roskikseen. Istutin jäljelle jääneet taimet isompaan ruukkuun ja olen ollut hyvin maltillinen kastelija tämän jälkeen.

Ja ihme tapahtui! Nyt valkosääkukan taimet vaikuttavat hyvinvoivilta ja ovat alkaneet vankistua selkeästi. Hoitokeino siis auttoi. 🥰

Nyt kaikki valkosääkukan taimet näyttävät tältä 😊

Leijonankidat taas ovat voineet hyvin koko ajan. Niissä on paljon nuppuja, uskon niiden aloittavan kukintansa melko pian, kunhan ovat toipuneet ulos istuttamisesta seuraavasta shokista. 😅 Nämä ovat olivat esikasvatuksessa n.2,5 kk.

En ihan ymmärrä, miten leijonankidat pysyivät pystyssä tuollaisten hentoisten tukikeppien avulla. 😅 Mutta taimet ovat korkeita, useimmat hyvin haarautuneita ja useassa taimessa myös jo nuppuja.

Tarhakukonkannukset ja jänönhäntä

Näiden esikasvatuskausi kesti n. 2 kk. Jänönhäntä voi hyvin, on kasvattanut paljon lehtiä ja vankistunut. Sen sijaan tarhakukonkannukset ovat edelleen melko pieniä taimia, ne näyttävät samalta kuin paljon myöhemmin esikasvatukseen laitetut lajikkeet. Jännä nähdä, lähtevätkö tarhakukonkannukset kukkimaan ja jos lähtevät, miten pitkään siihen menee.

Tarhakukonkannuksista sinertävä ”Misty Lavender” on lähtenyt itämään selvästi paremmin kuin valkoinen ”QIS White” (kuvassa vain osa taimista). Taimet voivat sinänsä hyvin, vaikka ovat kooltaan matalampia kuin esim. myöhemmin esikasvatukseen laitetut punakosmokset.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet ovat jatkaneet kasvuaan. Ennen istuttamista ne makasivat pitkin pituuttaan, tukikepit olivat jääneet auttamattoman mataliksi. 😅 Tilasin tuoksuherneille obeliskin malliset köynnöstuet, mihin virittelin vielä juuttinarua ”lisäkiipeämistukien” tarjoamiseksi. Tarpeen mukaan virittelen lisää tukinaruja kasvun edetessä. Jostain syystä odotan tuoksuherneiden kukintaa kaikkein eniten. Toivon näkeväni köynnöstuet täynnä ihanantuoksuisia kukkasia. 🥰

Nyt on tuoksuherneiden taimilla paljon kiipeämistukea tarjolla. 😅

Punakosmokset, ruiskaunokki ja sirosudenporkkana

Näistä kaikki voivat hyvin, erityisesti punakosmokset ja ruiskaunokit ovat kasvaneet reippaasti. Esikasvatuskausi kesti näillä lajikkeilla hieman yli kuukauden. Jännä nähdä, milloin kukinta alkaa. Ruiskaunokki ja sirosudenporkkanahan ovat myös suorakylvöön sopivia lajikkeita. Viime kesänä sirosudenporkkana aloitti suorakylvettynä kukintansa elokuussa. Odotan kukinnan alkavan siis viimeistään heinäkuussa esikasvatettuna.

Punakosmokset valmiina ulos
Ruiskaunokit ovat kasvattaneet jo melkoiset ”hujoppilehdet”
Myös sirosudenporkkanat ovat lähteneet kasvattamaan mukavasti lehtiä

Kesäleimut

Kesäleimujen esikasvatuskausi kesti kuukauden. Nämä ovat ainoat taimet, joita en koulinut eli istutin taimet suoraan sammalnapeissa ulos kasvupaikoilleen. En muista miten tein viime keväänä, mutta uskoisin, että ei tule ongelmia. Taimet voivat kuitenkin hyvin. Ainoastaan lempilajikkeeni ”Creme Bruleen” itäminen oli hieman vähäisempää. Mutta muita taimia on sitten reippaasti, joten sain ihanan runsaat kesäleimuruukut ja taimia riitti myös istutusalueelle. 🥰

Kesäleimut ”Sugar Stars” ja ”Isabellina” ovat itäneet mukavasti

Daaliat

Daalioiden osalta kaikki hyvin. Hetken näytti, että kaksi juurakkoa ei lähde tekemään lehtiä. Mutta kun annoin niille ensimmäisen kerran lannoitevettä, myös kaksi viimeistä juurakkoa heräsi eloon. Nyt juurakot on istutettu ja odottelen kukinnan alkamista innolla.

Daaliat toisena karaisupäivänä. Tällä hetkellä kasvu on jo edennyt hurjasti tästä kuvasta.

Ulkosalla olo voi tietysti vielä tuoda mukanaan ikäviä yllätyksiä, mutta vaikuttaa siltä, että ainakin esikasvatuskausi onnistui todella hyvin. Muutamia haasteita koettiin, mutta nurmikohokkien joukkotuhoa lukuunottamatta kaikista haasteista selvittiin.

Taimet odottamassa ensimmäistä yötä ulkona ”yöpymispaikkansa” edustalla

Karaisuprojekti osoitti, että eri vuosina karaisussa pätevät hieman eri säännöt. Olisi ollut hassua odottaa 10.6. saakka, että istuttaa taimet ulos, sillä ulkona on meneillään hellekesä! 😅 Kun taas viime vuonna tähän aikaan oli kylmä ja jouduin tauottamaan karaisuprojektini ja aloittamaan alusta.

Uskoisin, että kunhan pyrkii välttämään yöpakkaset karaisun aikaan ja huolehtii hyvästä nestejännityksestä, niillä pääsee pitkälle. Ja pohjatyöhän tehdään niiden pitkien esikasvatuskuukausien aikana antamalla taimille riittävästi valoa, vettä ja ravinteita ja seuraamalla taimien kuntoa. Kun pohjatyö on tehty hyvin, taimilla ei vaikuta olevan mitään ongelmia ulkona auringossa ja tuulessa.

Ai niin, vielä sananen istuttamisesta ja lannoituksesta. Käytin myös itsekasvattamieni taimien juurilla Biolanin Rootgrowta, toivon sen edistävän lupauksensa mukaan juurien kasvua ja kasvin terveyttä. Ruukkuihin laitoin lisäksi kanankakkavarastolannoituksen. Istutusalueille istutetuille taimille taidan käyttää kastelulannoitetta.

Taimien istutus on uskomattoman aikaa vievää puuhaa näillä lämpötiloilla, kun koko ajan pitää lepäillä varjossa. 😅 Tässä kuitenkin valmiina yksi ruukku odottamassa kesäleimujen monilajikkeista kukintaa (istutin samaan ruukkuun kaikkia neljää lajiketta).

Nyt sitten odottamaan runsasta kukintaa. Palaan jokaiseen lajikkeeseen puutarhakauden loputtua (joko jo syksyllä tai keväällä uuden esikasvatuskauden kynnyksellä). Nythän tiedän vasta, miten esikasvatus sujui, en koko kasvukauden tarinoita. Niitä lähdetään nyt seuraamaan. 🥰

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *