Esikasvatus osa 3: Leijonankita, tarhakukonkannus ja jänönhäntä

Esikasvatuskausi on edennyt jo huhtikuun puoliväliin ja lähes kaikki esikasvatettavat siemenet on jo kylvetty. Kerron kaikkien taimien edistymisestä erillisessä postauksessa, mutta tässä tekstissä valokeilaan pääsevät leijonankita, tarhakukonkannus ja jänönhäntä.

Leijonankita ja jänönhäntä ovat minulle uusia kasvatettavia. Tavallaan myös tarhakukonkannus, sillä viime kesänä kokeilin suorakylvää siemenet. Sen jälkeen en nähnyt vilaustakaan tarhakukonkannuksista, joten tänä keväänä kokeillaan esikasvatuksen avulla. 🙂

Yksi näistä kasveista on ollut helppo ja suoraviivainen esikasvatettava. Kahden muun esikasvatuksessa on sitten ollut enemmän haasteita, tosin keskenään ihan erilaisia…

Leijonankidat ”Madame Butterfly”, ”Costa Silver” ja ”Legend Light Pink”

Olin viime keväänä kurssilla, missä teimme ensin savimaljakot ja sen jälkeen pääsimme vielä harjoittelemaan kukka-asetelmien tekemistä. Tuolla kurssilla sain käsiini leijonankidan ja olin myyty! Niin kaunis ja tuntui kestävän asetelmassa pitkään.

Siksi oli selvää, että tänä keväänä kasvatan omat leijonankidat! Ja tietenkin useampaa lajiketta, silmissäni siintävät jo uudet kukka-asetelmat, joissa leijonankidat tulevat pääsemään kunniapaikoille. 😀

Aloitin leijonankidan esikasvatuksen maaliskuun alkupuolella. Istutin jokaiseen sammalnappiin kaksi siementä, siemenet tuntuivat niin pikkiriikkisiltä, että vahingossakin yhteen nappiin sujahti kaksi (tai ehkä useampikin) siemen.

Laitoin minikasvihuoneet eteläikkunalle itämään ja jo viikon kuluttua oli näkyvillä pieniä taimen alkuja. Vaikutti siis heti siltä, että leijonankidan esikasvatus on helppoa puuhaa.

Siirsin taimet parin viikon kuluttua istuttamisesta kasvivalon alle. Minulla on kasvivalo kahdessa eri korkeudessa (koska minulla on erimittaisia taimia). Tilanpuutteen vuoksi laitoin yhden leijonankitakasvihuoneen matalamman valon alle, kaksi korkeammalla olevan valon alle.

Vaikutukset näkyivät jo viikossa. Matalammalla olleen valon alla kasvaneet taimet olivat paljon pidemmällä kasvussaan. Valon etäisyydellä taimista vaikuttaa siis todella olevan vaikutusta esikasvatuksen etenemiseen.

Koulin ”Madame Butterflyn” jo maaliskuun lopussa ja siirsin muut lajikkeet matalammalla olevan valon alle. Ja vaikutus oli välitön! Kun viikkoa myöhemmin koulin myös loput lajikkeet, kaikki olivat kasvussaan suunnilleen yhtä pitkällä.

Kuusi viikkoa istuttamisen jälkeen leijonankidan taimet kasvavat tasatahtia ja ovat saavuttaneet n. 10 cm korkeuden. Useimmissa on myös sirkkalehtien lisäksi 3 kasvulehtiparia. Kunhan seuraavat lehtiparit muodostuvat, on latvonnan aika. Leijonankidan taimille suositellaan latvontaa (eli ylimmän lehtiparin katkaisua n. 1 cm seuraavaan lehtiparin yläpuolelta).

Leijonankita on siis ollut tähän mennessä mukava esikasvatettava. Ei erityisiä haasteita vaan melko suoraviivaista kasvua.

Tosin siementen itämisprosentti ei tunnu olleen kaikilla lajikkeilla yhtä hyvä. ”Legend Light Pink” iti 7/12 sammalnapissa, kun taas ”Madame Butterfly” iti mukavasti 10/12 sammalnapissa. Kannatti siis istuttaa pari siementä per sammalnappi, muuten voisi taimimäärä olla tätä pienempi.

Palaan vielä myöhemmin leijonankidan esikasvatuskuulumisiin toukokuun esikasvatuspostauksessa.

Tarhakukonkannukset ”QIS White” ja ”Misty Lavender”

Otan näköjään esikasvatuspostauksissa aina toisena esille ”ongelmatapauksen”. 😀 Ja minulla se tuntuu olevan tarhakukonkannus.

Kuten jo aiemmin mainitsin, viime kesänä suorakylvin tarhakukonkannuksen siemenet kesäkuussa ulos, mutta siemenet eivät itäneet. Tai sitten kitkin pienet taimet vahingossa rikkaruohoina. 😀 Siksi tänä keväänä päätin korjata virheeni ja esikasvattaa tarhakukonkannuksen.

Tarhakukonkannus itää paremmin pimeässä, joten laitoin tuttuun tapaan minikasvihuoneiden päälle keittiöliinat ja jäin odottamaan kasvua.

Sitä sainkin odottaa. Viikko siementen kylvämisestä sammalnapeissa näkyi hädin tuskin havaittavaa elämää (kuvio oli aika erilainen samaan aikaan kylvetyn jänönhännän kanssa…). Minikasvihuoneet olivat koko ajan pimeässä, joten ei auttanut muu kuin jatkaa pimeässä esikasvattamista.

Toisella viikolla osassa sammalnapeista alkoi näkyä kasvua, joten kun ensimmäiset kunnon sirkkalehdet tulivat näkyviin, poistin keittiöliinat ja annoin tarhakukonkannuksen taimien jatkaa kasvuaan valossa. Halusin välttää sinivarjon esikasvatuksessa tekemäni virheet, sillä kasvatin sinivarjon taimia ihan liian pitkään pimeässä.

Kuinkas kävikään? Kasvu jatkui niissä sammalnapeissa, missä sirkkalehdet olivat tulleet näkyviin, mutta monessa sammalnapissa siementen kehitys vaikutti tyystin pysähtyneen.

Olen siis ilmeisesti tilanteessa, missä osa taimista tarvitsee valoa, osa pimeyttä. Päätin siis erotella taimenalut toisistaan siten, että selvästi kasvuun lähteneet jäivät aiempiin minikasvihuoneisiin ja jatkavat kasvuaan valossa. Kasvussa pysähtyneet siirsin varovasti lusikalla uusiin minikasvihuoneisiin ja laitoin ne uudelleen keittiöliinojen alle pimeyteen. Jää nähtäväksi, lähteekö kasvu pimeässä etenemään.

Palaan myös tarhakukonkannuksen esikasvatuksen etenemiseen toukokuun esikasvatuspostauksessa. Nyt vain peukut pystyyn, että pimeys tekee hyvää siemenille, joiden itäminen on jäänyt puolitiehen.

Jänönhäntä

Viimeisenä sitten käsittelyyn jänönhäntä. Suloinen heinäkasvi, jonka päätin ottaa esikasvatukseen, vaikka mieheni ei voi sietää heinäkasveja! Eihän tuo nyt edes juuri heinältä näytä…

Paitsi kyllä se näyttää! Ainakin näin esikasvatuksen aikana. 😀 Istutin tosiaan jänönhännän samaan aikaan tarhakukonkannusten kanssa huhtikuun alussa. Se oli sitten ilmeisesti liian aikaisin. Sillä kasvu lähti käyntiin todella nopeasti.

En tiedä, onko sammalnappi-istutus jänönhännälle huono. Sammalnapeissahan siemenet jäävät istuttaessa tuohon pinnalle. Yleensä kasvuunlähtö on siemenillä hitaampaa ja siksi siemen ehtii jotenkin kiinnittyä paremmin kasvualustaan. Mutta kun jänönhäntä kasvaa viikossa monta senttiä ja siemenetkin erottuvat ihan selvästi tuossa pinnalla, niin kaatuminenhan siitä seuraa..

Päätin siis koulia jänönhännän taimet jo vajaa kaksi viikkoa istuttamisesta. Yksikään varsi ei jaksanut pysyä pystyssä vaan ne makoilivat todella poloisen näköisinä pitkin sammalnappeja.

Jännitystä aiheutti, että selviääkö yksikään taimi koulimisesta. Näytti nimittäin siltä, että siemenet ovat todella kevyesti kiinni sammalnapeissa. Varauduin siihen, että ainakin puolet taimista irtoaa koulimisvaiheessa.

Mutta hyvin kävi. Ulkonäkö petti ja taimet olivatkin napakasti kiinni sammalnapeissa eikä kouliessa irronnut yksikään. Itseasiassa jänönhäntä oli ihan mukava koulittava. Yritin istuttaa taimet mahdollisimman syvälle, jotta saisin taimet pysymään paremmin pystyssä.

Mutta minkäs sille voi, kun kasvuinto on kova. 😀 Osa taimista ”ottaa taas rennosti”, osa pyrkii pysymään pystyssä. Pientä muutostakin taimissa on tapahtunut, sillä osaan on ilmestynyt toinen ”haara”. Vastaa ehkä heinäkasvilla ensimmäisiä kasvulehtiä?

Luotetaan siis siihen, että jänönhännällä kaikki hyvin. 🙂 Kun lähes jokaisen esikasvatettavan kasvin kanssa on uuden äärellä, tuloksiahan ei voi ennustaa.

Olenkin tässä suunnitellut, että ensi keväänä kirjoitan kaikista nyt esikasvattamistani kasveista omat jutut, jotka kattavat koko kasvukauden. Silloin voi jo viisaampana antaa ihan neuvoja. Aloittelijana voin vain toivoa parasta.. 😀

Oletteko te jo luottavaisia esikasvattajia, joilla homma ja niksit on hallussa? Vai oletteko tekin joka kevät uuden äärellä uusien esikasvatettavien kanssa?