Esikasvatus

Esikasvatus osa 1: Kasvualusta, valo-olosuhteet sekä kastelu ja lannoitus

Tämä kevät on toinen esikasvatuskevääni. Esikasvatus on mukavaa puuhaa ja plussaa on sekin, että esikasvattamalla saa puutarhakauden jatkumaan melkein koko vuoden. 🙂 Istuttelin viimeiset kukkasipulit lokakuun lopulla ja aloitin esikasvatuksen helmikuussa. Ja tietenkin siinä välissä käytin tunteja selaamalla siemenvalikoimia ja tilaamalla mieleisimmät. Eli oikeastaan vain marraskuun loppu ja joulukuu oli ”puutarhalepoaikaa”. 😀

Uskoisin, että esikasvattajana ei tule koskaan valmiiksi. Tuntuu, että opin koko ajan uutta. Ja lisäksi opin sen, että jos yksi oppi onnistuu yhden kasvin kanssa, toisen kanssa se ei enää toimikaan. Tässä postauksessa jaan kuitenkin ne oppini, jotka ovat osoittautuneet tähän mennessä parhaimmiksi. Voi olla, että vuoden päästä olen näistäkin asioista toista mieltä. 😀

Esikasvatusalusta

Tilasin viime keväänä Soil blockerin ja kokeilin sitä parin siemenlajikkeen esikasvatuksessa. Halusin lähteä heti hifistelemään, mutta sehän kostautui. 😀 Siemenet lähtivät kyllä hienosti kasvamaan, mutta multa oli pidettävä jatkuvasti kosteana, jotta ”multapaakut” pysyivät kasassa. Kävi liian stressaavaksi aloittelijalle. 😀

Siksi siirryin jo viime vuonna Biolanin sammalnappeihin ja minikasvihuoneisiin. Voisin sanoa, että tulokset ovat lähes aina loistavat! Istuttaminen on helppoa ja siemenet itävät todella hyvällä prosentilla. Minikasvihuoneen ollessa kiinni, siemenet pääsevät itämään mukavan kosteassa ilmanalassa. Kun siemenet ovat itäneet, pidän välillä kantta toisinpäin, jolloin taimet saavat ilmaa pienistä raoista.

Biolanin minikasvihuone ja sammalnapit

Sammalnappien käyttö on todella helppoa. Sammalnapit laitetaan minikasvihuoneen koloihin, kastellaan kauttaaltaan ja siemenet istutetaan märkien sammalnappien keskellä oleviin reikiin. Sitten vain kansi kiinni ja kasvua odottamaan.

Ainoa tarkkuutta vaativa osuus tässä puuhassa on se, että kastelee heti aluksi sammalnapit kokonaan märiksi. Jos sammalnappi jää päältä kuivaksi, sitä on tosi hankala kastella sen paisuttua ilman, että sammalnappi lähtee hajoamaan. Toki suurella varovaisuudella ja esim. suihkepulloa hyödyntäen myös jälkikäteen kastelu onnistuu.

Myöhemmin sammalnapit kastellaan siten, että vesi kaadetaan sammalnappien väliin jäävään tilaan, ei koskaan päälle. Vesi imeytyy alakautta.

Siemenet istutettuna sammalnappeihin. Osassa yksi siemen, osassa kaksi.
Siemenet itämässä sammalnapeissa eteläikkunalla

Kun taimet alkavat olla riittävän korkeita, otan kannen kokonaan pois, mutta jätän taimet vielä sammalnappeihin. Paitsi silloin, jos taimi venähtää niin pitkäksi, ettei pysy enää pystyssä. Silloin koulin taimet nopeammin ruukkuihin.

Enkelinkukan taimia pystyi pitämään pitkään sammalnapeissa, koska ne kasvoivat maltillisesti
Valkosääkukat piti koulia parin viikon jälkeen, sillä ne venähtivät hurjasti pituutta

Tiedän, että monet istuttavat siemenet suoraan kylvömultaan ja koulivat taimet sieltä suoraan ruukkuihin. Ehkä vielä joskus kokeilen sitäkin tapaa, mutta näin aloittelijana olen kokenut sammalnapit helpommiksi. Ja kun jotain toimivaa on löytänyt, eipä sitä helpolla vaihda. 🙂

Toki sammalnappeihin menee jonkin verran enemmän rahaa kuin pelkkään kylvömultaan. Mutta koska minikasvihuoneet ovat uudelleenkäytettäviä, niin ensimmäisen kerran jälkeen kustannukset tulevat vain sammalnapeista.

Kouliessa istutan sammalnapit taimineen päivineen Kylvö- ja taimimultaan. Aluksi käytän 8 cm ruukkuja, mutta nyt jouduin hankkimaan myös 11 cm ruukkuja toista koulimiskierrosta varten. 🙂

Tänä keväänä kokeilin istuttaa 2-3 siementä yhteen sammalnappiin. Tämä siitä syystä, että halusin vankemmat taimet. Tavoitteeni vaikuttaa toteutuneen, mutta toisaalta osa taimista on jo nyt melko ”ahtaan” näköisiä. Jääkö tämä tapa minulle vielä ensi kevääksi, sen kertoo loppukevät ja kesä…

Kastelu ja lannoitus

Kastelen sammalnapit ja myös ruukkuihin koulitut taimet pelkällä vedellä pari ensimmäistä viikkoa. Sen jälkeen alan käyttämään taimilannoitetta. Minulla on Kekkilän Taimilannoitetta. Vaikka purkki on pieni, sisältö riittää varmaan moneksi kevääksi. Sen verran vähän lannoitetta annetaan.

Viime keväänä en lannoittanut taimia lainkaan ja sen näki viime kevään taimien vahvuudessa. Tosin tein tänä keväänä muutoksia myös valo-oloihin ja epäilen, että valolla on suurempi merkitys taimieni vahvuuteen. Mutta molempi parempi. 🙂

Kaksi kuukautta vanha sirokesäkynttilän taimi näytti viime keväänä tältä. Pohjoisikkuna, ei lannoitusta.
Tähtisilmän taimet tänä keväänä, hieman yli kuukausi kylvämisestä. Kasvivalon alla ja lannoitettu.

Valo-olosuhteet

Viime keväänä olin ”ikkunalautaesikasvattaja”. Meillä on mukavat ikkunalaudat pohjoisikkunalla, joten siinä sitten taimiani viime keväänä kasvattelin. Taimet jäivät hyvin hennoiksi.

Kun aloin karaisemaan taimia (eli vein ne aluksi ulkoilemaan lyhyiksi hetkiksi sään lämmettyä), ne makasivat puolikuolleina pitkän aikaa päästyään takaisin sisälle. Tämä toistui päivä toisensa jälkeen. Lopulta kyllästyin ja päätin vain istuttaa taimet ulos, kävi miten kävi. Ihan hyvin kävi, suurin osa esikasvattamistani kasveista kyllä kukki loppukesästä. Eli myös pohjoisikkunalla, ilman lannoitusta voi onnistua.

Viime kevään taimia pohjoisikkunalla

Mutta voi silti toimia toisinkin. Aloitin tämän esikasvatuskevään siten, että laitoin osan saman lajikkeen siemenistä tutusti pohjoisikkunalle, osan eteläikkunalle. Ajattelin sitten vertailla, miten taimille käy.

Vasemmalla pohjoisikkunalla itäneet tähtisilmät, oikealla eteläikkunalla itäneet tähtisilmät. Istuttamisesta 9 päivää. Kaikki taimet kurottavat kohti valoa, mutta pohjoisikkunalla kasvaneet enemmän. Lisäksi pohjoisikkunalla kasvaneet taimet ovat venähtäneet hieman pidemmiksi kuin eteläikkunalla kasvaneet ja
osa ei jaksa enää pysyä pystyssä.

Melko nopeasti huomasin, että helmi-maaliskuussa valo on ihan liian vähäistä, oli ikkuna kummalla puolen hyvänsä. Siksi investoin kunnon kasvivaloihin. Tilasin Nelson Gardenin LED-kasvivaloja ja niihin telineet. Ja en ole katunut päivääkään, sillä ero viime kevään taimiin on valtava!

Laitan edelleen siemenet itämään eteläikkunalle, mutta siirrän ne kasvivalon alle, kun kasvu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Varmaan minikasvihuoneen voisi laittaa myös heti siementen kylvämisen jälkeen kasvivalon alle, mutta se ei ole vaikuttanut tarpeelliselta. Lisäksi pitää miettiä hieman tilansäästöä, koska kylvettyjä siemeniä alkaa olla jo aika paljon… 😀

Sinivarjon taimia. Kasvivalon alla ja lannoitettuja.

Olen ymmärtänyt, että paras kasvivalon etäisyys taimesta on n. 10 cm. Aloitin tietenkin mittaamalla kasvien etäisyyden valosta ihan mitan kanssa. 😀 Aika pian huomasin tämän haasteelliseksi lähestymistavaksi, sillä (kas kummaa) eri kasvien taimet ovat eri mittaisia. 😀

Siksi minulla on nyt hieman suurpiirteisempi lähestymistapa ja korkeammat taimet ovat nyt korkeammalla olevan valon alla, matalimmat matalan valon alla. Parhaat tulokset vaikuttavat kuitenkin syntyvän tuolla ideaaleimmalla valon etäisyydellä.

Valon etäisyydellä taimesta on väliä. Kuvassa leijonankidan taimia, joista vasemmanpuoleiset ovat olleet matalammalla olevan valon alla. Lehdet ovat huomattavasti isommat ja kasvu muutenkin pidemmällä.

Taimeni ovat pärjäilleet tänä keväänä niin hyvin, että tähtisilmät on pitänyt jo koulia uudelleen isompiin ruukkuihin. Kouliessa myös ilokseni huomasin, että taimet olivat kasvattaneet mahtavat juuret. Voin kertoa, että viime kevään taimissa juuria ei paljon istuttaessa näkynyt.. 😀

Tähtisilmän juuria
Myös enkelinkukka on kasvattanut hyvät juuret ihan vain sammalnapissa kasvamalla

Eli helppo istutus sammalnappiin. Itämisen jälkeen kasvivalon alle, sopivalle etäisyydelle valosta. Kahden viikon kuluttua koulimisesta lannoituksen aloittaminen. Siinä tämänhetkinen ”menestysreseptini”. Mikä on sinun menestysreseptisi esikasvatuksessa?

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *