Huhtikuuta Kukkivassa puutarhassa

Nyt onkin päässyt hurahtamaan turhan pitkä aika edellisestä postauksesta. Instaa olen kyllä pyrkinyt päivittämään, mutta blogin puolelle ei tunnu aika riittäneen. Siksi asiaakin on taas niin paljon, että ihan kaikkea en yhteen postaukseen viitsi laittaa. Tulee muuten turhan pitkä teksti. 😅

Puutarhan ensimmäiset kevätkukkijat

Kevät on ollut tosi vaihteleva säiltään: lämmöstä lähes arktisiin lämpötiloihin. Puutarhamme sijaitsee meren rannan tuntumassa, joten kevät etenee meillä aina selvästi sisämaata hitaammin. Eli kun muilla jo kukkii, meillä ei välttämättä ole vielä yhtään nuppuakaan näkyvissä. Vaikka Helsingissä asummekin. Olen tänä keväänä oppinut ymmärtämään mikroilmaston käsitettä: samoillakin seuduilla puutarhojen olosuhteet voivat todellakin poiketa toisistaan paljon.

Mutta viime viikon lämmössä kukinta alkoi kunnolla meilläkin. Tässä ensimmäisten kevätkukkijoiden kuvakavalkadi:

Myös jouluruusut ovat nupulla, kunhan lämpö palaa, niidenkin kukinta alkanee pian. Myös ”mysteerikasveja” tuntuu nousevan sieltä täältä, saa nähdä, mitä niistä paljastuu. Kun istuttaa paljon, aina saa kokea myös ihania yllätyksiä, kun on unohtanut jonkin istuttamansa kasvin ja se pääsee iloisesti yllättämään. 🌸

Ruukkupuutarhan alkua

Yksi puutarhahaaveni on ruukkupuutarha. Meillä on laaja terassi, jonne mahtuu ruukku jos toinenkin. Lisäksi olen niin innokas esikasvattaja, että on aina ihana ajatella, että ellei muualla ole tilaa, etenkin kesäkasvit voin istuttaa ruukkuihin.

Viime kesänä en onnistunut ruukkujeni kanssa. Kastelin niitä miten sattuu enkä lannoittanut ollenkaan. Eli isoin kesälupaukseni on, että aion pitää ensiluokkaista huolta ruukuistani ensi kesänä. Kastelen päivittäin, jos tarve vaatii ja lannoitan jokaisella kastelukerralla. (Tähän käytännön vinkki: kosteusmittari! Olen saanut pidettyä viherkasvinikin paremmin hengissä kosteusmittarin avulla, että en ylikastele).

Ruukkupuutarha on jo lähtenyt muotoutumaan. En voinut vastustaa kiusausta, kun näin lukuisat narsissilajikkeet, joita taimistoilla ja rautakaupoissa oli jo muutama viikko sitten. Aiemmin olin huomannut vain keltaiset tetenarsissit, mutta nyt meillä on ihana valkosävyisten narsissien kavalkadi terassilla. 🤍

Kevään puutarhasuunnitelmia

Kerroin jo aiemmin, että meille on tulossa tänä kesänä kokonaan uusi istutusalue. Kaivuuhommat on aloitettu eli nurmikkoa poistettu kallion ympäriltä. Tosin eipä sitä juuri nurmikoksi voinut kutsua, niin täynnä sammalta se oli.

Vielä riittää kaivettavaa, joten ihan vielä ei ole selvää, miten nopeasti kallio tulee vastaan eri kohdissa ja toisaalta, missä kohdissa kallion koloihin kertyy vettä makaamaan. Osa nurmikosta on aiemminkin säilynyt koko kesän melko kosteana (eli loistava kasvupaikka sammaleelle), joten maanpinnan muotoja pitää vielä kartoittaa.

Sain ystävältäni loistavan idean siitä, että voisin rakentaa kallion ympärille kivikkopuutarhan. Meillä on melko paljon joutilaita kiviä pihallamme, joten niistä ja sorasta pystyisi ensinnäkin rakentamaan salaojitusta, jos vettä kertyy tiettyihin kohtiin. Ja lisäksi kiviä voisi hyödyntää kivikkopuutarhan rakentamisessa ihan näkyvänäkin elementtinä.

Myös etupihan puolella tapahtuu tänä kesänä. Sieltä en ole aiemmin juurikaan kuvia julkaissut, sillä pidän sitä puolta melko tylsänä. Paritalossa asuessa ei voi ihan hirveästi lähteä revittelemään, että pihat eivät ole liian eri näköisiä.

Tarkoituksena on vaihtaa uusi nurmikko. Lisäksi tarkoitus on kaivaa toooodella syvältä tuo kivikko pois, peittää syntynyt reikä soralla ja asetella kivet takaisin. Ehkä voisi istutella muutaman kivikkokasvin kivien väleihin, saisi jotain elävyyttä. Olisimme halunneet koko kivikon pois, mutta naapuri haluaa sen säilyttää. Joten siistimishommia edessä.

Lisäksi istutamme rinteen yläosaan idänvirpiangervoa. Paikka on todella varjoisa, joten siinä ei monikaan pensas viihtyisi. Haluan myös pensaita, joita voi saksia reilusti ilman, että pensas kärsii.

Esikasvatuskuulumisia

Kaaos ja ahdistus. Tila loppuu. Siinä esikasvatukseen liittyvät ensimmäiset ajatukset tällä hetkellä. 😅 Suurin osa lajikkeista on nyt esikasvatuksessa, enää kesäleimut ja auringonkukat pääsevät esikasvatukseen toukokuussa. Ehkä joku muukin, minkä olen tässä kaaoksessa unohtanut. 😅

Lupailin jossain kohdassa lajikekohtaista esikasvatusseurantaa. En pysty siihen! 😅 Mutta suurin osa taimista porskuttaa mukavasti, kasvavat ja vahvistuvat. Poimin blogiin vain erikoisuuksia, onnistumisia ja vastoinkäymisiä.

Aloitetaan vastoinkäymisistä. Voihan kivikkosuopayrtti! Taimet, jotka lähtivät ensimmäisinä kukoistamaan ovat nyt henkihieverissä. Koska liikakastelu. Ilmeisesti kastelutarve vähenee merkittävästi, kun taimet kasvavat hyvin lähellä toisiaan. Mutta minä olen mennyt ”erityiskastelemaan” niitä taimia, jotka ovat olleet pisimmällä kasvussaan. Ja näin sain kivikkosuopayrtit kuoleman partaalle. Enkä tietenkään muistanut, että ne ovat kivikkokasveja, eli eivät tarvitse kastelua samalla tavoin kuin vaikkapa kesäkukat. Onneksi en ole ehtinyt samalla tavoin tyriä muiden kivikkokasvitaimieni kanssa.

Sitten erikoisuuksiin ja ihmeisiin. Eustomat ovat kasvaneet hitaasti mutta varmasti isommiksi taimiksi. Hankin siemenet vähän sillä ajatuksella, että ”näistä tuskin mitään tulee, mutta kokeillaan”. Ja sitten tulikin. 🥰 Oma reseptini oli 1) normaali kylvö sammalnappeihin, 2) itämisen puuttuessa kuukauden jääkaappireissu ja 3) jääkaapista itäikkunalle minikasvihuoneessa, missä siis taimet ovat edelleen. Voisin ehkä kokeilla koulia taimet ja laittaa ne muutamaksi viikoksi kasvivalojen alle. En ole vielä kurkannut, missä vaiheessa juuriston kehitys etenee, se toki ratkaisee tässä aikataulua. Ehdin toki viedä eustomat ulos myöhemminkin kesällä, jos ne tykkäävät ottaa kasvulleen pidemmän ajan.

Useampi taimi on ehtinyt jo tekemään kukkiakin. Kaunokaiset kukkivat täyttä päätä, samoin keto-orvokit. Saa nähdä, riittääkö kukintaa ulos ollenkaan.. 🤔 Myös ketoneilikka, lumiherttasomakki ja kiiltomalva ”Zebrina” ovat tehneet ensimmäiset kukkansa. Moni muistakin taimista olisi jo täysin valmis ulos, mutta eipä sitä näillä säillä voi vielä aloittaa karaisemista. Eli sisällä on vielä sinniteltävä, toivottavasti kaikki taimeni selviävät ulos asti.

Olen kastellut taimia nyt muutaman kerran uppokastelemalla taimet. Näin pikkuruukut pysyvät paljon pidempään kosteina ja kastelutarve vähenee. Siirsin tänään muutamat isoimmat ja eniten vettä tarvitsevat taimet samoihin kasvilaatikoihin, jotta voin panostaa niiden kasteluun enemmän ja muille tuntuu riittävän uppokastelu kerran parissa viikossa.

Tässä tämän hetken olennaisimmat puutarhakuulumiset. Tekemistä on ihan loputtomasti, kaiken edellä mainitun lisäksi pitäisi ehtiä kitkemään rikkaruohoja, siivoamaan terassi ja pihamökki ja ensimmäisiä istutuksiakin voisi jo tehdä vanhalle istutusalueelle (tokihan olen esikasvatuksen lisäksi hankkinut myös valmistaimia..😅). Mutta kyllä näissä puutarhahommissa on aina parempi mennä ”mieluummin överit kuin vajarit”-meiningillä. Sitten tulee myös nopeasti ihanan näköistä. 🥰