Perennasuosikkini

Rakastan kaikenlaisia kukkia! Isoja ja näyttäviä, pieniä ja herkkiä. Kahden puutarhavuoteni aikana suurimmiksi suosikeiksini ovat kuitenkin nousseet nämä kaunokaiset:

Koreakärsämö. Istutin kolme taimea viime kesänä ja jo muutaman viikon kuluttua taimeni näyttivät pieniltä pumpulipilviltä! Matala, pienikukkainen lajike, joka ei ainakaan viime kesänä lähtenyt leviämään sen ihmeemmin. Jos talvi vie joitain lajeja mennessään, istutan koreakärsämöä lisää tulevana kesänä.

Tulppaani. Puutarhassamme on kolme istutusallasta, joista yhdessä kevään aloittavat tulppaanit ja kesää jatkavat liljat. Koska puutarhamme on vielä melko nuori, se ei ole vielä päässyt täyteen vehmauteensa. Siksi oli ihana katsella toukokuussa viikkoja kukkivaa tulppaanipenkkiäni, pystyin hetken kuvitella, että puutarhani on ”valmis”. Tulppaanipenkissäni on sekä monivuotisia että yksivuotisia tulppaaneja. Istutin syksyllä uusia lajikkeita, mutta toivon, että viime kevään suosikit nousevat taas mullasta.

Pioni. Istutimme pionin taimet jo ensimmäisenä kesänä. Viime kesänä kukki tasan yksi pioni. Olimme istuttaneet vain valkoisia pioneita. Siksi yllätys olikin suuri, kun ainokainen pionimme osoittautui kirkkaan pinkiksi! Lajikkeesta ei siis tietoa, mutta olihan tämä ainoa kaunokaisemme ihana! Josko ensi kesänä saisimme muutaman kukan lisää.

Laukat. Rakastan laukkoja! Minulla on korkeita ja isokukkaisia jättilaukkoja sekä pienikukkaisia laukkalajikkeita. Isot vievät toki suurimman huomion, mutta pienilläkin laukoilla on puutarhassamme vankka paikkansa. Istutin syksyllä muutaman jättilaukan lisää. Toivon, että toissasyksynä istuttamani laukat nousevat myös tulevana kesänä. Näin olen ymmärtänyt, mutta siltikin jännittää.

Akileija. Kuin pieniä orkideoita.

Orvokki. Luulin, etten pidä orvokista. Silti ostin muutaman orvokintaimen. Ja rakastuin! Ihana kukinta lähes koko kesän. Istutin syksyllä orvokinsiemeniä ympäri puutarhaa. Katsotaan, ilmestyvätkö ne keväällä mullan alta.

Jalokello. Istutin jo ensimmäisenä kesänä. Viime kesänä luulin, että talvi oli vienyt jalokelloni mennessään. Onneksi olin väärässä. Mielestäni kaunein kellokukka.

Pikkutalvio. Lempparini maanpeitekasveista. Leviää melko hitaasti, mutta lehdet ovat kauniit ja kukinta tuntuu kestävän koko kesän.

Kärsämö. Toinen lajike, mistä en arvannut pitäväni. Mutta kun ”New Vintage Violet” saapui puutarhaan ja kukki käytännössä istutushetkestä talvipakkasiin, olin myyty.

Syysleimu. Eikä mikä tahansa syysleimu vaan ”Franz Schubert”. Olen taistellut syysleimujen ja jaloritarinkannusten härmäongelman kanssa molempina kesinä. Mutta ”Franz Schubert” ei ole härmästä kärsinyt ja kukkii todella kauniisti ja pitkään. Tilasinkin kolme taimea lisää tätä suosikkiani.

Istutin viime kesänä monia taimia, jotka eivät vielä ehtineet kunnolla kukkia. Toivon, että esim. virginiantädyköt, isotähtiputket ja kurjenmiekat kukkivat tulevana kesänä. Näillä on täydet mahdollisuudet nousta perennalemppareideni joukkoon.

Mitkä perennat ovat teidän mielestänne kauneimpia tai muuten vaan suosikkeja?