Uuden puutarhakauden kynnyksellä: odotuksia, suunnitelmia ja lupauksia

Edessä on neljäs puutarhakesäni. Pidän itseäni edelleen noviisina, sillä jokainen puutarhavuosi on erilainen ja tuo eteen uusia asioita. Esimerkiksi nyt on ensimmäinen talvi, kun kasvu alkaa jo tammikuussa (tulppaanien piippoja on jo runsaasti näkyvillä). Minulla ei ole hajuakaan, miten kasvit reagoivat siihen. Ja jos jotain olen oppinut, varmaa vastausta en netistä löydä.

Kävin etsimässä Googlesta tietoa siitä, miten kasvit selviävät uusista pakkasjaksoista, kun kasvu on jo lähtenyt käyntiin. En todellakaan löytänyt yhtä vastausta. Toiset olivat paniikissa peittämässä uutta kasvua, toiset ottivat rennommin ja sanoivat, että ei hätää, kukat kukkivat kyllä sitten ajallaan. Päätin ottaa rennosti ja katsoa, miten käy. Luonto on kuitenkin ihmistä viisaampi näissä asioissa, onhan lämpimiä talvia ollut ennenkin. Ei tosin omalla puutarhaurallani. Niin uuden äärellä ollaan, taas kerran.

Viime kesä toi taas paljon uutta oppia ja jätti myös kysymyksiä ilmoille, joihin vastaukset saadaan vasta tulevana kesänä. Esimerkiksi odotan jännityksellä, selviävätkö termoruukuissa talvehtineet pikkusyreenit ja magnolia talvesta. Meidän piti siirtää ne talvisuojaan pihahuoneeseen, mutta se vaan jäi ja jäi, etenkin kun Helsingissä ei ole koettu kovia pakkasjaksoja. Olen kauhulla seurannut, miten niihin on välillä kertynyt kunnon vesialtaita, mutta onneksi plussakeleillä vesi on myös päässyt valumaan pois. Eli aivan umpijäässä ne eivät ole. Oma arvaukseni on, että pikkusyreenit ovat elossa, magnolia kuollut. Saa nähdä, miten käy.

Toinen vastaavanlainen jännitys liittyy siihen, selviävätkö ruukkuihin istutetut tulppaanit talvesta. Jos selviävät, laitan ensi syksynä enemmänkin sipuleita ruukkuihin odottamaan kevättä. Meillä ei ole mahdollisuutta optimilämpötiloissa talvetukseen, vaihtoehdot ovat sisällä huoneenlämmössä tai lämmittämättömässä pihahuoneessa. Veikkaan, että nyt saattaa olla hyvä talvi talvettaa ruukut pihahuoneessa, sillä lämpöasteet ovat olleet enimmäkseen plussalla talven aikana. Olin kyllä varautunut käärimään ruukut pakkaspeittoihin, mutta niille ei ole ollut tarvetta.

Myöhemmin kesällä odotan viimein näkeväni sormustinkukkia puutarhassa. Toissakesänä heittelin multaan siemeniä, ei mitään. Viime kesänä tilasin sormustinkukkia Viherpeukaloilta, sain juurakoita, joista ei kasvanut viime kesänä mitään. Mutta josko juurakot alkaisivat nyt tuottamaan jotain, edes niitä lehtiruusukkeita. Mieluiten tietenkin kukkia. Lisäksi olen tilannut taas yhden lajikkeen siemeniä, mutta nyt aion esikasvattaa sormustinkukkia. Saa nähdä, kohta on koko puutarha täynnä sormustinkukkia, kun kaikki mahdolliset keinot ovat nyt käytössä. 😅

Viime kesän suurin yllätys koettiin, kun valkoalpi nousi maasta pidettyään vuoden paussin. Minulla on vastaavia odotuksia kurjenmiekkojen suhteen. Istutin kurjenmiekkojen juurakkoja kesällä 2023, silloin osa juurakoista kasvatti lehtiä, viime kesänä ei tapahtunut mitään. Viime kesänä varmistin kurjenmiekkakukinnan hankkimalla astiataimia ja se kannatti: upea loistokurjenmiekka ”Pink Parfait” kukki muutaman kukan voimin kauniisti.

Lisäksi syksyllä 2023 istuttamani hollanninkurjenmiekat kukkivat myös upeasti. Huomasin vasta myöhemmin, että ilmeisesti hollanninkurjenmiekat eivät talvehdi kovin hyvin vaan ne pitäisi istuttaa vasta keväällä. 🫣 No, untuvikolle sattuu mokia. Ja kukathan kukkivat, joten hyvinhän se meni. 😅 Nyt sitten jännätään, vieläkö hollanninkurjenmiekat talvehtivat, nyt on kuitenkin todella erilainen talvi kuin runsasluminen talvi 2023-2024.

Jos hollanninkurjenmiekat ja syksyllä istuttamani kruunuvuokot (kyllä, taas meni multaan jotain, mitä ei syksyllä pitäisi laittaa..🫣😅) nousevat maasta keväällä, sitten täytyy olla jo ihmeissään. Minulle on tulossa keväällä myös kruunuvuokon juurakoita, joten tuplayritys niiden suhteen. 😊

Siinä ainakin osa odotuksen ja jännityksen aiheista. Tietenkin sitä aina jännittää, mitä talvi tai eläimet ovat tehneet eri kasveille talven aikana. Viime keväänä näin todella usein erilaisia unia, missä välillä puutarhasta ei noussut mitään ja välillä sieltä nousi jotain ihme mutanttikasveja. 😱😅 Nyt en ole moisia unia nähnyt, taidan jo paremmin luottaa, että kyllä sieltä taas uuteen kevääseen noustaan. 🥰

Viime kesä sujui puutarhassa lopulta aika omalla painollaan. Kun olin päässyt alkukesän istutusrumbasta, puutarhanhoito oli lähinnä kastelua ja satunnaista rikkaruohojen nyppimistä. Keskikesällä sateita alkoi olla siinä määrin, että ylimääräistä kastelua ei juuri tarvinnut istutusalueilla tehdä. Kun kastelu loppui, loppui myös rikkaruohojen nyppiminen. Ja se oli virhe! Se lienee aina virhe. 😅

Loppukesästä siivoilin lähinnä pahimpien rikkaruohoinvaasioiden valtaan joutuneita alueita. Aina en niitäkään. Esimerkiksi paahdepenkin peltokorteongelma on sitä laatua, että annan aina jossain vaiheessa periksi: rehota sitten. Alkukesästä kyllä jaksan nyppiä kaikki peltokortteen alut.

Alkukesästä puutarhassa on myös tilaa enemmän rikkaruohojen nyppimiselle. Puutarhamme on pahalla punkkialueella, joten loppukesän vehmaudessa alkaa olla vaikea työskennellä puutarhassa niin, ettei ole altis noiden pikkupirulaisten hyökkäyksille. Vielä olen välttynyt ja punkkirokote toki löytyy.

Mutta kyllä se niin vain on, että puutarhassa pitäisi jaksaa työskennellä joka päivä, edes vähän. Miten sitä tuntuu, että kivointa on kaikenlainen suunnittelu ja fiilistely ennen kasvukautta, mutta etenkin loppukesästä homma ei enää niin kiinnosta ja kaikki saa vain kasvaa: istutetut kasvit ja kutsumattomat vieraat. Pitäisi vaan viitsiä. Ja taas lupaan, että ensi kesänä viitsin. Viime kesänä inspiroiduin nähdessäni tosi hyvin hoidettuja puutarhoja, jotka olivat kauniita eivätkä mitään ryteikköjä loppukesästä. Haluan, että omakin puutarhani näyttää samalta, jopa silloin elokuussa…

Toinen, mitä pitäisi viitsiä tehdä enemmän, on isoksi kasvaneiden kasvustojen raivaaminen, jotta kaikilla istutetuilla kasveilla olisi tilaa. Viime kesänä esimerkiksi rotkolemmikit ja loistosalviat rehottivat niin voimakkaasti, että ne veivät jo liikaakin tilaa. Nykyinen istutusalue alkaa viimein olla ”täynnä”, joten ellei pahoja talvituhoja tule, ensi kesä on lähinnä kasvustojen kurissapitämistä, kukkineiden osien siistimistä ja rikkaruohojen nyppimistä. Tosin toivon, että istutetut kasvit vievät koko ajan enemmän rikkaruohojen kukoistustilaa, tyhjää multa-alaa ei loppukesästä enää juuri näkynyt.

Ensi kesän kolmas ekstrapanostuksen kohde on lannoitus. Annan perennoille kevät- ja syyslannoitteen, muuten annan niiden olla. Ja perennojen osalta aion jatkaakin näin, haluan kuitenkin mahdollisimman helppohoitoisen puutarhan enkä aio tekohengittää siellä kasveja, jotka ovat ehkä väärässä paikassa.

Mutta kesäkukkien lannoitukseen aion panostaa ensi kesänä. Olen aiemminkin kertonut, että ruukkukasvatus ei ole ollut ihan minun juttuni, en saa kukkia pärjäämään ruukuissa koko kesää. Viime kesänä myös daaliat kukkivat aika heikosti, tosin syy saattoi olla juurakoiden laadussa (sain heti keväällä tiedon, että Hollannista tulleet juurakot olivat viime keväänä tavallista heikompilaatuisia). Mutta oli miten oli, ensi kesänä aion kokeilla lannoittaa kesäkukkia prikulleen ohjeiden mukaan eli ilmeisesti jokaisella kastelukerralla.

Lisäksi aion ottaa myös puutarhassa päivittäiseen käyttöön viherkasvien hoidon luottotyökaluni eli mullan kosteusmittarin. Yritän pitää ruukkukukkani sekä vedessä että ravinteissa. Jos se ei auta, sitten pitää alkaa siirtelemään ruukkuja paikasta toiseen… Ja ehkä panostaa kasvualustaan… Paljon on opittavaa ja korjattavaa tässä. Mutta sehän se on maailman palkitsevinta, kun löytää ne omat luottotapansa, joihin voi sitten tukeutua vuodesta toiseen. 🤩

Meille on myös tulossa kokonaan uusi, suht laaja istutusalue. Ehkäpä kokeilen auttaa siellä perennoja alkuun lannoittamalla niitäkin tavallista enemmän. Pitää vielä perehtyä aiheeseen lisää, en toisaalta halua ”opettaa perennoja liian hyvälle”.

Odotan kyllä innolla uuden istutusalueen perustamista. Aiempi istutusalue on täytetty vähän yrityksen ja erehdyksen kautta, koska en tiennyt alussa puutarhanhoidosta mitään. Nyt on mahdollisuus käyttää heti alusta asti kaikkea oppimaani hieman toisin. 😊

Kasvituntemuksen lisääntymisen myötä olen myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota kasvien lehtiin. Osa lehdistä on todella upeita ihan ilman kukkiakin, osa lehdistä ei miellytä silmää, vaikka kukat olisivat miten kauniita. Esim. kosmoskukat ovat aivan ihania, mutta en vain pidä niiden lehdistä. Ja koska kosmoskukkien kasvustot kasvavat aivan valtaviksi, ne jäävät ensi kesäksi puutarhasta pois. Samoin sirosudenporkkanat, joilla on samantyyppiset lehdet. Katsotaan sitten, alanko kaipaamaan kukkia niin paljon, että kestän katsella ”hapsulehtiä”. 😅

Tässä taas pieni yhteenveto viime kesästä puutarhassa ja suunnitelmia ja odotuksia ensi kesän suhteen. Seuraavassa postauksessa varmaankin keskitytään taas enemmän esikasvatukseen, nyt on helmikuu ja uusia siemeniä lähdössä esikasvatukseen valtava määrä. Hieman hirvittää, olen jo täysin varma, että tämä kevät tulee menemään esikasvatuksen ja kaiken muun puutarhailun kanssa täysin överiksi…😵‍💫😅