Esikasvatus,  Kasvini

Uuden esikasvatuskauden alku ja paluu viime esikasvatuskauteen (tähtisilmä, enkelinkukka ja sinivarjo)

Tänään on vihdoin tullut se päivä, kun aloitan tämän vuoden esikasvatuskauden. 🤩 Viime vuonna aloitin vasta helmikuussa, sillä minulla ei ollut yhtään todella aikaista lajiketta esikasvatuksessa.

Tänä vuonna esikasvatus tulee lähtemään totaalisesti lapasesta! 😅 Tulen edelleen esikasvattamaan reilusti kesäkukkia, viime vuotta enemmän. Lisäksi esikasvatukseen lähtee useita perennoja, sillä meille on tulossa ensi kesänä kokonaan uusi istutusalue. Taimet tulevat sen verran kalliiksi isommalle alueelle, että ajattelin kokeilla esikasvattaa perennoja mahdollisimman paljon siemenestä.

Takapihalta lähtee viimeinenkin nurmikko! Eli tuo koko nurmikkona oleva alue tulee muuntumaan istutusalueen jatkeeksi. 🤩 Haasteita tuo kohdan kallioisuus, mutta ainakin kivikkokasvit viihtynevät tuossa erinomaisesti. 🥰

Viime vuonna minulla oli ihan ylenmäärin taimia yhdestä lajikkeesta, etenkin tähtisilmän ja kosmoskukan kanssa olin jo pulassa, että minne istutan kaikki taimeni. 😅 Tänä vuonna yritän laittaa maltillisemman määrän yhden lajikkeen siemeniä itämään. Mutta kuinka paljon mitäkin, siinäpä pulma.. 🤔 Ja varataimia pitänee muutama olla, jos tulee yllättäviä taimituhoja esikasvatuksen aikana (kuten nurmikohokeilla ja valkosääkukilla viime keväänä). Eli kaikki puutarhakaverit, olkaa valmiita vastaanottamaan ylimääräiset taimeni alkukesästä. 😅

Taimia oli viime kesänä näin paljon ja lajikkeita kuitenkin ”vain” 13… Tai no, useampaa lajiketta toki esim. leijonankidoista, kesäleimuista, tuoksuherneistä ja kosmoskukista.

Tänään esikasvatukseen lähtevät jättiverbena ”Vanity”, eukalyptus ”Baby Blue”, täpläpipo ”Mystica”, perhosorvokki ”Freckles”, japaninesikko ”Postford’s White” sekä tähtililja. Näistä kaksi ensimmäistä ovat kesäkukkia, neljä viimeistä perennoja. Jättiverbenaa lukuunottamatta kaikki ovat uusia esikasvatettavia, joten varmasti taas ihmeteltävää tiedossa. 😅

Jättiverbena oli minulla esikasvatuksessa toissakesänä. Aloitin esikasvatuksen vasta maaliskuussa, joten kukintakin alkoi vasta loppukesästä. Jättiverbena oli muistaakseni vähän kimurantimpi esikasvatettava ja se viettikin aikansa jääkaapissa hakemassa voimaa kasvulleen. Tosin usemmassakin näistä nyt esikasvatukseen lähtevistä siemenpusseista on maininta, että mikäli siemenet eivät lähde itämään, kylmäkäsittely on suositeltavaa. Saa nähdä, miten käy. Minulla on vielä niin vankka usko sammalnappeihin, että oletan, että mitään ei tarvitse sulkea jääkaappiin.😅

Siellä ne nyt ovat! Lähtekää kasvuun kaikki! 🙏

Uuden kasvun alkua odotellessa on hyvä aika palata vielä viime kauden esikasvatettaviin eli miten niiden kanssa kävi esikasvatuksen jälkeen. Ja suosittelenko niitä muillekin esikasvatukseen koko kasvukauden kattavan kokemuksen perusteella. 😊

Tähtisilmä ”Sky and Ice”

Tähtisilmän esikasvatuksen aloitin viime vuonna helmikuun puolivälissä. Siemenet itivät nopeasti ja taimet kasvoivat silmissä, ensin kasvivalon alla ja sitten eteläikkunalla. Koulin taimet kahteen kertaan, kun ensimmäinen 8 cm ruukku alkoi käydä ahtaaksi. Esikasvatukseen ei liittynyt oikeastaan mitään haasteita. Esikasvatusaika voisi olla ehkä lyhyempikin, mutta toisaalta, tällä esikasvatusajalla sain tähtisilmän kukkimaan kesäkuun alusta marraskuulle. Eli ehkä pyrin tänä vuonna täysin samaan aikatauluun kuin viime vuonna, jotta saan nauttia kukinnasta koko kasvukauden. Sillä tähtisilmä tekee ehdottomasti tänä kesänä paluun puutarhaan, niin kaikin puolin ihana se on ollut. Ensin esikasvatettavana ja sitten puutarhassa. 🥰

Tähtisilmän taimi huhtikuun puolivälissä, kaksi kuukautta esikasvatuksen alusta
Tähtisilmä oli yksi esikasvatuskauden suosikeista: helppo esikasvattaa ja kukki pitkään.

Istutin tähtisilmää sekä maahan istutusalueelle että ruukkuun. Se pärjäsi molemmissa, mutta ehkäpä hieman paremmin maassa. Täytyy myös tässä vaiheessa tunnustaa, että ruukkukasvattajana en ole kovinkaan kummoinen. Mikään ruukkukukistani ei menestynyt hyvin viime kesänä ja moni kuoli kesken kasvukauden. Ensi kesänä aionkin käyttää ekstrapaljon vaivaa ruukkukukista huolehtimiseen. Josko menestyisivät paremmalla hoidolla vähän paremmin. 🤓

Tähtisilmä on upea ilmestys kaksivärisine terälehtineen. Tämä on ”Sky and Ice”-lajike ja sen valkeat terälehdet ovat kauniin sinivalkoiset toiselta puolelta. Tosin väri oli hieman eri ruukussa kasvaneilla kavereilla….
…nimittäin ruukussa kasvaneilla tähtisilmillä terälehtien tausta taittoi enemmän vaaleanpunaiseen. Mistä mahtaa johtua? Onko tämä jokin mullan pH-arvoon liittyvä juttu? 🤔
Istutusalueella tähtisilmä kasvoi loistosalvian välissä. Loistosalvia on aika voimakaskasvuinen kasvi, mutta hyvin pitivät tähtisilmäni pintansa kisassa kasvualasta. Taimeni olivat toki tosi vahvoja myös juuristoltaan, kun istutin ne maahan, joten eipä toisaalta ihme, että pärjäsivät niin hyvin. 😊
Tähtisilmä ja loistosalvia keskikesällä
31.10.2024. Vieläkin kukkii.
14.11.2024 Tähtisilmä olisi jatkanut kukintaansa varmaan loputtomasti ellei talvi olisi tullut väliin.

Lienee siis sanomattakin selvää, että suosittelen tähtisilmää myös muille esikasvatettavaksi, jos se silmää miellyttää. Ensi kesänä esikasvatan itse sekä tätä kuvissa esiintyvää ”Sky and Ice”-lajiketta että vaaleanpunaista ”Balladea”.

Enkelinkukka ”Serena”

Enkelinkukka oli myös mukava esikasvatettava. Aloitin senkin esikasvatuksen helmikuun puolivälissä. Taimet lähtivät melko hitaasti kasvuun, mutta etenivät omassa hitaassa tahdissaan kohti kesää. Toki kasvi itsessäänkin jää melko matalaksi (30cm), joten eivät toki taimetkaan miksikään jättiläisiksi muodostu. Enkelinkukan esikasvatus oli tosi vaivatonta: ikkunalaudalta kasvivalon alle ja takaisin ikkunalle huhtikuussa. Yksi koulinta ja latvonta. Ja vielä yksi kukkakin ennen ulosistutusta. 🥰

Enkelinkukan taimi huhtikuun puolivälissä, kaksi kuukautta esikasvatuksen aloituksesta.
Kukkaankin enkelinkukka ennätti ennen ulosistutusta (8.5.2024).

Istutin enkelinkukan hyvin paahteiseen istutusaltaaseen kesäleimujen, leijonankitojen ja daalioiden kanssa. Enkelinkukka jäi ehkä hieman korkeampien kasvien varjoon, etenkin keskikesällä kaikkien ollessa yhtä aikaa kukassa. Siksi kuvia enkelinkukasta ei tullut otettua kovinkaan paljon. Mutta siellä pienenä ja pippurisena tämä kasvoi muistaakseni pitkälle elo-syyskuulle.

Enkelinkukassa oli kolmea eri sävyä: valkoinen…
…violetti…
…ja pinkki. Tässä kuvassa näkyy hyvin myös enkelinkukan korkeus verrattuna kesäleimuun. Siellä se juurella pitää isompaa kaveria pystyssä. 😅

Enkelinkukka jatkaa myös tulevaan kesään. Tällä kertaa kokeilen todennäköisesti kasvattaa sitä ruukussa. Josko se pääsisi paremmin esille, kun sillä ei ole muita kasveja liian lähellä kilpailemassa huomiosta. Ja suosittelen tätä toki muillekin, jos kaipaa pientä ja pippurista kukkaa puutarhaa piristämään. 😊

Sinivarjo ”Lace Blue”

Sinivarjon esikasvatus alkoi viime keväänä takkuisesti helmikuun puolivälissä. Sinivarjo itää pimeässä, joten pidin Biolanin minikasvihuonetta kylpyhuoneessa keittiöliinan alla. Itämisessä kesti ja sitten menin lisäämään siemeniä sammalnappiin. Se oli virhe, sillä odotellessa uusien siementen itämistä ne ensimmäiset siemenet ehtivät kasvattamaan pimeässä kummalliset, valkoiset rihmat. Eli note to self: älä lisää pimeässä itäviin sammalnappeihin uusia siemeniä kesken kaiken. 😅

Sinivarjon ”rihmoja”. Pidin kasvihuonetta liian pitkään pimeässä.
Kyllä se siitä sitten lähti. ”Rihmat” varmaan kuolivat, mutta uudet siemenet lähtivät kivaan kasvuun ja sittemmin homma eteni suotuisasti. Tässä taimi 2 kk esikasvatuksen alusta huhtikuun puolivälissä.

Alun jälkeen sinivarjo meni samalla kaavalla kuin muutkin varhain aloitetut esikasvatukset:itämisen jälkeen kasvivalon alle, siitä eteläikkunalle huhtikuussa. Yksi koulinta. Siinäpä se.

Ulosistutuksen jälkeen sinivarjolla meni kohtalaisesti. Istutin nimittäin kaikki taimet ruukkuihin ja se ei tosiaan viime kesänä ollut hyvä juttu. Sinivarjo aloitti kukintansa lähes heti ulosistutuksen jälkeen kesäkuun alussa ja jaksoi kukkia puolentoista kuukauden verran. Sitten alkoi näivettyminen. Mutta hyvissä olosuhteissa sinivarjo olisi voinut kukkia syyskuulle asti, joten vika lienee ruukkupuutarturissa eikä kasvissa. 😅

Sinivarjo aloitti kukintansa lähes heti ulostistutuksen jälkeen kesäkuun alkupäivinä.
Heinäkuun alussa kukinta oli vielä runsasta. Sitten taisivat alkaa sateet, luulen, että Biolanin Musta multa oli liian kosteutta sitovaa multaa ruukkuihin. Ensi kesänä kokeilen jotain muuta kasvualustaa.
Sinivarjo etualalla osana kesän kukka-asetelmaa.

Sinivarjon kohdalla emmin pitkään, ostanko siemeniä tänäkin vuonna. Ostin sitten kuitenkin. Koska halusin nähdä, saanko sen menestymään paremmin. 🤔 Tämän hetken istutussuunnitelmassa sinivarjon paikka tulee olemaan istutusalueella eikä ruukussa. Vaihdoin myös värin eli uudet siemenet ovat vaaleanpunaisia, ”Lace Pink”-lajiketta. Haluan vielä nähdä, miten sinivarjo menestyy maassa kasvaessaan.

En ole ihan varma, pidänkö sinivarjon ulkonäöstä. Tavallaan kyllä, mutta ei se suurin suosikkini ole. Mutta aina kannattaa antaa toinen mahdollisuus. Minulla on käynyt monien kukkien kanssa niin, että ensin en ole kovin ihastunut, mutta sitten menetänkin sydämeni kasville. Sinivarjo siis olkoon osa ainakin vielä ensi kesän puutarhaa. 😊 Jos ihastus ei syvene, sitten annan tilaa uusille kasveille.

Tästä kohti uutta esikasvatuskautta. Seuraavissa postauksissa kerron kevään esikasvatuksen etenemisestä ja lisäksi palaillaan viime kesän puutarhajuttuihin. Mikä milloinkin tuntuu ajankohtaiselta. 😊

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *