Paluu puutarhaan: 10 valintaa viime kesältä

Täällä jälleen! Blogin kirjoittaminen hiipui kesän alkaessa, päivitin kyllä Instaa ahkerasti, mutta blogille ei enää tuntunut riittävän aikaa. Mutta talven pimeät kuukaudet ovat mitä parhain ajankohta palata takaisin blogin pariin. Vähän ennen uuden esikasvatuskauden aloittamista… 🌱

Koska edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt aikaa, tuntuu hieman hankalalta päättää, mistä kirjoittaisi. Sillä puutarhassahan tapahtui paljon viimeisen postauksen jälkeen. Palaan varmasti vielä monellakin tapaa viime kesään kevään postauksissani, mutta josko aloittaisin tällaisella ”10 valinnan postauksella”. Siitä se sitten taas lähtee. 😊

Puutarhan kuningatar: Heti alkuun ihan mahdoton valinta. Täysin mahdoton. Mutta mikään ei ilahduttanut minua viime kesänä niin paljon kuin alkukesän tulppaaniviikot, joten puutarhan kuningattareksi valitsen siis tulppaanit. 👑🌷

Kaikki tulppaanini kasvoivat vielä viime keväänä yhdessä penkissä ja samassa penkissä oli sekä ensimmäiseen että toiseen kevääseensä nousevia tulppaaneja. Ja niitähän sitten penkissä riitti! Ensimmäiseen kevääseensä nousivat mm. ”Exotic Emperor” ja ”Kanok”, jotka molemmat veivät sydämeni. Papukaijatulppaani ”Green Wave” yllätti upeilla väreillään.

Edelliskeväänä istutetuista nousivat toki ne monivuotiset tulppaanit, kuten ”Apricot Pride” ja ”Ballade”, mutta myös yksivuotisiksi luulemani ”Pistache” ja ”La Belle Epoque”. Ei siis ihme, että tulppaanipenkissä vallitsi ihana kaaos. 😅🥰

Tulevana keväänä tulppaanipenkissä tapahtuu, niitä on nimittäin sitten kaksi! Viime keväänä aioin nostaa kaikki tulppaanit ylös kukkimisen jälkeen ja istuttaa osan takaisin syksyllä ja toki uusia sipuleita myös. No kuinkas kävikään! Nosto-operaatiossa sipulit jäivät syvälle maan uumeniin ja varret käteen, maa oli liian märkää koko ajan, jotta olisin saanut sipulit nostettua. Ja koska samalla piti varoa samassa penkissä kasvavia liljoja, tulppaanit jäivät maahan.

Ratkaisuksi nousi uusi tulppaanipenkki! Eli istutin tulppaaneja viime syksynä vain uuteen penkkiin, tämä kaaospenkki saa jatkaa tulevankin kevään samassa kauniissa kaaoksessa. Josko yritän sitä nosto-operaatiota uudelleen… 😅

Suurin yllätys: Puutarha on aina täynnä yllätyksiä, osa myönteisiä, osa vähemmän myönteisiä. Suurimman yllätyksen kategoriassa voisivat kilpailla mm. edellä mainitsemani yksivuotisiksi luulemieni tulppaanien uudelleenkukinta, unohtamieni hollanninkurjenmiekkojen nousu maasta tai pinkkien pionien voittokulku pionipenkissä (kun olen istuttanut vain valkoisia pioneja…😅). Ihana yllätys oli myös se, että ensimmäisenä kesänään kituuttaneet jalokärhöt olivatkin viime kesänä voimissaan ja kukkivat upeasti.

Mutta kyllä suurimman yllätyksen titteli menee valkoalpin ilmestymiselle kukkapenkkiin! 🥰 Istutin valkoalpia puutarhan perustamiskesänä. Istutin sen ihan liian paahteeseen, taimet olivat henkitoreissaan koko kesän. Syksyllä siirsin taimet puolivarjoon ja toivoin parasta.

Tuli uusi kesä ja valkoalpeista ei näkynyt jälkeäkään. En edes ihmetellyt kasvien kuolemaa, niin huonovointisia taimet olivat. Unohdin jo koko valkoalpin, kunnes viime elokuussa penkistä alkoi näkyä tuttua valkoista nuokkuvaa muotoa: ainakin yksi taimi olikin hengissä!

Tästä yllätyksestä innostuneena olen harkinnut, että josko istuttaisin valkoalpia sittenkin lisää puutarhaan. Olin hylännyt sen jo periaatteella ”ei pärjää täällä”, mutta nyt oli ihana olla väärässä.

Suurin pettymys: Pettymyksetkin kuuluvat puutarhanhoitoon. Jokin kasvi ei menestykään toiveista huolimatta tai kasviin iskee jokin tauti. Tai suorakylvetyt siemenet eivät idä. Istutin viime kesänä aivan upeaa silkkiunikko ”Amazing Greytä” siemenistä. Ei ilmestynyt mullasta. Sama juttu oli lähes kaikkien suorakylvöjeni kanssa. Esim. viime kesänä kylvin 20 auringonkukansiementä, sain yhden kukan! En enää aio suorakylvää mitään, jopa ne auringonkukatkin pääsevät tänä keväänä esikasvatukseen. 😅 Ja ihana silkkiunikko ”Amazing Grey”.

Mutta vuoden pettymyksen titteli menee silti ruukkukasvatukselle. En vain oikein opi siihen. Viime kesänä kuiva ja kuuma alkukesä meni vielä jotenkuten (olin reipas kastelija), mutta sateiden alettua ruukkuni alkoivat voida huonosti. Istutin kesäkukkani Biolanin Mustaan multaan, ehkäpä se piti kosteutta liikaa.🤔 Tai sitten vain laiskistuin ja välillä ruukut pääsivät kuivumaan. Tai sitten syynä on se, että en viitsinyt lannoittaa. Tai kaikki nämä yhdessä. 😅

Mutta ensi kesänä aion tehdä kaikkeni, jotta myös ruukkuni jaksavat kukkia koko kesän! Olen ottanut ”kovat keinot” käyttöön ja hankkinut ruukkukasvatuksen kruunaamattoman kuninkaan opaskirjan. Ellei näillä vinkeillä onnistu, sitten annan periksi! 😅

Vuoden tulokas: Aika moni viime kesänä istuttamistani perennoista jäi vielä vaisuksi kukinnaltaan. Tai ei ehtinyt kukkaan ollenkaan. Maljalaukkaneilikka lähti mukavasti matkaan, samoin valkoinen loistosalvia. Myös tähkätädyke ”Ulster Dwarf” vaikutti lupaavalta uudelta tulokkaalta kukkapenkissä, samoin komeamaksaruoho.

Mutta tämä on silti todella helppo. Vain yksi kukka on todellinen ”Vuoden tulokas”. Ja se on kaunopunahattu! 🥰

Istutin kuusi kaunopunahattu ”Magnuksen” taimea keväällä ja ne asettuivat heti paikoilleen. Syksyllä kukinta oli runsasta ja kesti pitkään. Valitsin kaunpunahatun puutarhaan kahdesta syystä: ajattelin sen pärjäävän kuivassa paahdepenkissä ja halusin hyvän pölyttäjäkasvin. Kaunopunahattu lunasti molemmat lupauksensa täydellisesti ja ensi keväänä istutan myös valkoista kaunopunahattua sekä moniväristä tarhapunahattu ”Playful Meadow Mamaa”.

Toteutettu projekti: Viime kesän projekteista tärkein toteutui eli sepelikäytävien rakentaminen istutusalueille. Aiemmin käytävät täyttyivät etenkin kesän loppua kohti rikkakasveista ja yleisilmeestä tuli helposti epäsiisti. Nämä uudet käytävät pitivät rikkakasvit poissa koko kesän ja olivat oikein hyvät kävellä.

Toinen toteutunut projekti oli puiden istuttaminen terassiruukkuihin. Istutin kaksi pikkusyreeni ”Palibinia” ja loistomagnolia ”Genien”. Pikkusyreenit vaikuttivat voivan ruukuissaan mukavasti ja niissä vaikutti syksyllä olevan paljon silmuja. Uskon ja toivon niiden ehtivän paremmin kukkaankin ensi kesänä. Sen sijaan magnoliaani palaamme tuonnempana…

Ensi keväänä puutarhassa tapahtuu taas isoja muutoksia. Takapihan ison istutusalueen ja pergolan väliin jäävä nurmialue jää historiaan, kun teemme siitäkin istutusalueen. Myös etupihaa on tarkoitus muokata, vaikkakin siellä muutoksia rajaa halu pitää piha riittävän yhdenmukaisena paritalonaapurimme pihan kanssa. Mutta näihin palaan myöhemmin tarkemmin. 😊

Vuoden valokuvauksellisin: Blogin ja erityisesti Instatilini myötä olen innostunut jälleen vuosien tauon jälkeen valokuvauksesta. Välillä tuntuu, että puutarhaharrastuksen tärkein aspekti minulle on kukkakuvien ottaminen. 😅

Kukissa on siis erittäin tärkeää se, että niistä saa kauniita kuvia. Omiksi kuvaussuosikeiksini ovat nousseet monet puutarhan pienempikukkaiset kasvit. Rakastan mm. pioneita, daalioita ja hortensioita, mutta kuvatessa ne eivät tarjoile kovinkaan mielenkiintoisia kuvakulmia. Ne ovat upeita luonnossa, mutta kuviin en saa niihin eloa.

Vuoden valokuvauksellisimmaksi kasviksi ehdolla ovat arovuokko, särkynyt sydän ja tähtisilmä. Arovuokko taipuu mitä erikoisempiin asentoihin. Särkyneessä sydämessä on ihanaa herkkyyttä. Ja tähtisilmän terälehtien kaksivärisyys näytti kuvissa upealta. En osaa päättää, valitsen kaikki. 😅

Onnistunein esikasvatettu: Olen kirjoittanut blogissa paljon viime kevään esikasvatusprojektista. Hyvä niin, sillä kävin juuri lukemassa omat ohjeeni vuoden takaa tämän kevään esikasvatusprojektia varten. 😅Onneksi mukana on muutama viime keväältä tuttu kasvi, jos jotain viimeksi opin, niin sen, että jokainen kasvi on erilainen esikasvatettava. Eli saa nähdä, onko uusien esikasvatettavien kanssa paljonkaan hyötyä noista viime kevään ohjeista…

Mutta viime keväänä esikasvatus onnistui kaikkineen oikein hyvin ja useamman kasvin kukinta alkoi melkein heti ulosistutuksen jälkeen. Teen vielä erillisen postauksen viime keväänä esikasvattamistani kasveista, joissa käydään läpi koko kasvukausi.

Mutta mikä sitten onnistui mielestäni parhaiten? Kyllä ne ovat leijonankidat. Ihan mahtavia esikasvatettavia, aloittivat kukinnan heti toukokuun lopussa ja kukkivat viimeisten joukossa vielä marraskuun alussa. Leijonankidat kasvoivat istutusaltaassa, joten ne eivät joutuneet kärsimään huonoista ruukkukasvatustaidoistani. 😅

Vuoden leviäjä: Arovuokko olisi saattanut olla tässäkin vahvoilla, mikäli en olisi poistanut sitä paahdepenkistä. Mutta koska arovuokon leviämishalut estettiin, tähänkin on vain yksi mahdollinen palkinnon saaja: loistosalvia!

Loistosalvia kasvoi toista vuotta paahdepenkissä ja otti paikkansa sekä leviämällä omalla alueellaan että siementämällä sen verran reippaasti, että pikkusalvioita löytyi mm. terassilaatoituksen saumoista. 😖😅 Onneksi pikkuiset oli helppo napata pois eikä niiden juuria tarvinnut kaivaa maan uumenista. Eli vaikka loistosalvia on kova leviämään, se on kuitenkin helppo pitää aisoissa. Siksi vuoden leviäjä on myös yksi suosikeistani: se kukkii pitkään ja tarjoilee kauniin kaverin kuviin monelle muulle kasville. Ja pärjää siinä pihan vaativimmassa penkissä. 🥰

Näkeeköhän hän ensi kesää: Lupasin, että palaamme loistomagnoliaani. Hän oli loppukesästä totaalinen reppana. Eli ihan ehdoton valinta tähän kohtaan. Toki toivon, että magnoliani ”tekee loistokärhöt” ja puskee uuteen kevääseen hurjalla kasvun ilolla. Mutta todennäköisempää on, että se ei puske enää minnekään.. 😔 😅

Vuoden ryhtinuori: Rakastan moneen suuntaan kaartuilevia arovuokkoja ja sinikatanoita ja luonnostaan mutkittelevia särkyneitä sydämiä ja valkoalpeja. Mutta kyllä jokainen kukkapenkki tarvitsee sen kasvin, joka seisoo vankasti omalla varrellaan, ei kaipaa tuentaa eikä taivu sateessa eikä tuulessa. 💂🏼 Puutarhasta löytyy useampia tällaisia ”ryhtinuoria”, mutta kaksi on ylitse muiden: jaloangervo ja punakärsämö. Menköön titteli niille puoliksi. 😅

Aluksi en ihastunut jaloangervoihin ollenkaan. Kunnes olin jälleen kerran siinä tilanteessa, että joku ”sinnepäin kiva” piti löytää puutarhan aukkopaikkaan. Ja jaloangervo tuntui parhaalta ratkaisulta.

Kun kukinta sitten alkoi, olin myyty. Ja vielä enemmän olin myyty, kun huomasin juurikin tämän ryhdikkyyden: vaikka ovatkin vähän taipuvaisia nämäkin, niin kaatumaan näitä ei saa millään. Joten suoraan suosikkikasvien joukkoon. 🥰

Jos mahdollista, vielä suurempi suosikkini on kuitenkin punakärsämö ”New Vintage Violet”. Sillä on sama tarinan alku kuin jaloangervolla, en todellakaan aluksi halunnut kärsämöä puutarhaan. Kunnes se alkoi tuntua ainoalta vaihtoehdolta paahdepenkin aukkopaikkaan.

Kun punakärsämö sitten aloitti kukintansa ja sen väri tuli selkeämmin esille, kyllä, olin taas myyty! Kukinta myös kestää kauan, joten tästä pinkistä hehkusta saa nauttia useita viikkoja. 🥰

Tässä pieniä kurkistuksia ”kukkagaalan” muodossa viime kesän puutarhaan. Toivottavasti tästä lähtee taas into kirjoittaa säännöllisesti bloginkin puolelle. Ehkäpä ainakin esikasvatuskautta tulee taas kuvailtua tänne, paljon uusia lajeja tulossa kokeiluun ja sitä myötä varmasti paljon kummastuttavia ilmiöitä ja toivottavasti taas niitä onnistumisiakin. 😊