Toukokuun esikasvatuskuulumisia: viimeiset koulimiset ja yksi kukka

Aioin kirjoittaa toukokuun esikasvatuskuulumisia vasta myöhemmin, mutta asiaa alkoi kertyä, joten jaetaan esikasvatuskuulumiset useampaan osaan. Karaisusta tulossa ainakin postaus jossain vaiheessa. En ole vielä aloittanut taimien karaisua, koska olen osan tästä viikosta poissa kotoa ja muutenkin on lupaillut kylmempiä säitä. Jos säät sallivat, viikon kuluttua voisin alkaa suunnitella karaisun aloittamista.

Mutta aloitetaan suurimmasta ilon ja ihmetyksen aiheesta. Enkelinkukka iskee taas (olen ylistänyt aiemmissa postauksissa sen mahtavuutta esikasvatettavana 🥰 )! Yksi taimi nimittäin päätti alkaa kukkia! Olen kyllä lukenut, että näin saattaa käydä, mutta ihmetys oli suuri, kun huomasin pienen nupun yhdessä taimessani.

Minulla on lähes kaikki esikasvatettavat taimet olohuoneen ison ikkunan edessä. Siinä ne saavat jo paljon auringonvaloa, joten taimia ei tarvitse enää jakaa eri ikkunoille. Siitä ne saa myös nostettua suoraan terassille (ja takaisin sisälle), kun karaisun aika koittaa.

Viikonloppuna koulin tarhakukonkannukset, punakosmokset, ruiskaunokit ja sirosudenporkkanat. Näistä punakosmokset ja tarhakukonkannukset olivat ennättäneet hieman turhan pitkiksi suikeroiksi. Täytyy myöntää, että pihalla tapahtuva luonnon herääminen oli saanut minut niin pauloihinsa, että olin melkein unohtanut nämä poloiset taimeni. 🫣 Onneksi taimet kuitenkin voivat pääsääntöisesti hyvin, vaikka osan kastelukin oli jäänyt vähän retuperälle…

Punakosmokset olivat muuten mukavia koulittavia, mutta niillä oli aiempia ”suikerotaimia” selvästi jämäkämmät varret. Kun niitä yritti taiteilla multapinnan alle, ne ”pistivät taittelua vastaan”. Onneksi vain yksi varsi katkesi. Halusin jälleen kasvulehdet mahdollisimman lähelle multapintaa, jotta ulos siirrettävien kasvien varret olisivat vankempia ja jaksaisivat paremmin pitää kasvia pystyssä.

Tarhakukonkannuksen ”suikerovarret” olivat pehmeämmät, joten ne sai nätisti mullan alle. Ja ruiskaunokki ja sirosudenporkkana eivät olleet ehtineet vielä kasvussaan niin pitkälle, että niiden koulinta oli hyvin suoraviivaista.

Nyt koulimatta ovat enää kesäleimut. Ja epäilen, että ne siirtyvät ulos suoraan sammalnapeissa. Minulla myös loppui kylvö- ja taimimulta ja uutta pussia en enää ajatellut ostaa. 😄

Kesäleimujen osalta kaikki muuten kunnossa, mutta jostain syystä suosikkini ”Creme Bruleen” siemenet eivät ole itäneet ihan yhtä hyvin kuin muiden. Pitäisiköhän kuitenkin laittaa vielä muutama siemen sammalnappeihin, jotta ”Creme Bruleen” taimet eivät lopu istutusvaiheessa kesken…🤔

Aiemmassa postauksessa jäin miettimään, latvoisinko tuoksuherneiden taimet. Päätös syntyi aika helposti, kun tuoksuherneiden taimet vaan jatkoivat kasvuaan ja ylittivät jo tukikeppiensä korkeuden. 😅

Löysin netistä ohjeen, jonka mukaan leikkasin tuoksuherneet neljännen lehtiparin alapuolelta (myös 3. lehtiparin alapuolelta olisi voinut leikata).

Muutama päivä latvonnan jälkeen sain taas huomata, että latvonnan vaikukset eri kasveilla ovat todellakin erilaiset. Tuoksuherneet ovat nimittäin alkaneet kasvattaa uusia versoja alempaa varresta, ei latvontakohdasta, kuten esim. leijonankidat. 😯 Tai kasvattaa triplalehtiä, kuten tähtisilmät. Mutta tuoksuherneiden latvonta siis todellakin kannattaa. 🥰

Mutta vähän on ollut vastoinkäymisiäkin. Huomasin, että valkosääkukkani eivät voineet hyvin vaan olivat tavallistakin nuutuneemman näköisiä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että lehdissä oli paljon rusehtavaa ja muutama taimi oli kokonaisuudessaan aika huonon näköisiä.

Kokeilin kasvintunnistusappini diagnoosi-toimintoa, joka kertoo, mikä huonosti voivaa kasvia voisi vaivata. Suomennoksen mukaan valkosääkukillani voisi olla lehtimätä. Tiedä sitten, mutta epäilen että näitä on kasteltu liikaa ja siksi voivat huonosti.

Ratkaisin asian siten, että irrotin jokaisesta taimesta huonosti voivat lehdet ja siirsin jäljelle jääneet taimet isompiin ruukkuihin. Siirrettäessä jokaisen multa oli kosteaa, joten kokeilen nyt aluksi olla kastelematta taimiani ollenkaan. Sitten hiljalleen varovasti vettä. Katsotaan, miten käy.

Valkosääkukka on nyt kahden esikasvatusvuoden aikana osoittautunut aika haastavaksi kasviksi, voi olla, että ensi vuonna ostan taimeni suoraan taimistolta. 😀

Lopetetaan kuitenkin mukaviin asioihin. Daalian juurakot ovat olleet nyt hieman yli viikon verran esikasvatuksessa ja useimmissa juurakoissa näkyy jo reippaasti elämää.

Esikasvatuksen viimeiset viikot etenevät siis melko suotuisasti kohti karaisu- ja ulosistutusvaiheita. Viime kesänä kasvatin useita esikasvattamiani kukkia ruukuissa ja se ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Osan tulen kyllä sijoittamaan tänäkin vuonna ruukkuihin, mutta tänään tajusin, että voin perustaa leikkokukkapenkin toiseen istutusaltaaseemme. 🤩

Istutusaltaassa kasvaa perennoista vain karpaattienkelloa. Ja ehkä kaksi loistokärhöä. Ne tosin voivat tosi huonosti jo viime kesänä, paikka on niille varmaankin ihan liian paahteinen. En ihmettelisi, jos ne eivät heräisi enää tähän kevääseen.

Jos näin epäonnisesti käy, tuoksuherneilläni on jo valmiit kiipeilytelineet istutusaltaassa. Ja niiden vierelle sitten istutan ainakin daaliat ja leijonankidat, mutta todennäköisesti useimpien esikasvattamieni kukkien taimia. On mielenkiintoista kokeilla laittaa osa taimista ruukkuihin ja osa istutusaltaaseen ja katsoa, miten käy.

Eli kovasti jo odottelen, että pääsen istuttamaan taimia ulos. Pohjoistuuli voisi jo tältä keväältä luovuttaa ja antaa eteläisempien tuulien tuoda kunnon lämpöä meille. Joko te odottelette malttamattomina, että esikasvatetut taimet saisi ulos?